Luku 21. Selvänäköisyys (mennyt, nyky, tuleva)

Alkusanat

Tällä luennolla aloitetaan selvänäköisyysharjoitukset. Selvänäköisyydellä tarkoitetaan sitä, että havaitaan yliaistillisesti meille tuntemattomia, aistimishetkellä tapahtuvia prosesseja.

Selvänäköisyys voi ilmetä kolmella eri tavalla: kognitio, todellisten prosessien aistiminen riippumatta siitä, missä ajassa itse sillä hetkellä on, retrokognitio eli menneen tiedostaminen ja prekognitio eli tiettyjen tulevaisuuden tapahtumien ennalta näkeminen.

Termit selvänäkö, ennustaminen ja ennalta näkeminen ovat käytössä erilaisissa tilanteissa, mutta ne tarkoittavat kaikki samaa.

Laatima opintomateriaali ja termien tulkinta perustuu aina parapsykologiaan. Toisiaan täydentävät ja keskenään yhtenäiset harjoitukset palvelevat sekä parapsykologisten kykyjen kehittämistä että niiden syventämistä ja myös edesauttavat meitä avaamaan ja vapauttamaan meissä olevia energianlähteitä ja kykyjä, jotka ovat tarpeen arkiaskareissa, ammatin harjoittamisessa ja perheeseen liittyvissä velvollisuuksissa.

Selvänäköisyys

Selvänäköisyys on kuvittelua selkeästi sekä aistimista elävästi, niin että se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Selvänäkö saadaan aikaan täysin tahdonalaisesti itsesuggestiossa tai kuvittelemalla tietoisesti.

Selvänäköharjoituksiin ja kokeisiin tarvitaan hyvä terveydentila ja myönteinen mieliala.

Henkisten kykyjen kehittämisellä tulee olla yksinomaan myönteinen päämäärä: oman persoonan kehittäminen ja pyyteettömän avun tarjoaminen, toisin sanoen: jos sekoittaa avunantoon materiaalisia vaatimuksia, apu menettää tehonsa.

Kaikki materiaalisten aistielimiemme välityksellä kokemamme maalliset asiat ovat hengen keksintöä. Kuolema katkaisee tämän illuusion ja ruumiista vapautunut henki jättää kehon.

Tämän hetkinen elämämme on siis vain sielun mielikuvitusta ja tämän illuusion jälkeinen elämä on henkinen, maaginen, todellinen, ikuinen ja tuhoutumaton.

On kaksi tapaa, jolla astraalimaailma voi avautua meille:

-       ulkoa päin silmien kautta, jolloin aivojen hermopäätteet ja vastaavat psyykkiset ärsykkeet aktivoituvat

-       sisältä päin, jolloin sisäiset aistielimet kehittyvät ja yhdistyvät ja pystyvät näin tunnistamaan astraalimaailmasta tulevia viestejä.

Molemmat menetelmät vaikuttavat ihmisen elimistön chakrajärjestelmään (ks. luennot 5 ja 9) ja ne tasapainottavat voimakeskuksia ja -alueita, jolloin muodostuu selvänäköön tarvittavat olosuhteet. Harjoituksista käy ilmi, että tietyllä keskittymismenetelmällä silmiä ärsytetään optisesti, jolloin pystytään vaikuttamaan vastaavien päässä olevien hermoalueiden välityksellä materiaalisen elimistön chakrajärjestelmään ja että kehittämällä elimistömme kaikkia kykyjä hitaasti ja järjestelmällisesti pystymme aina vain paremmin toteuttamaan odotuksiamme, toiveitamme ja kuvitelmiamme.

Harjoitusten ydin

Harjoitukset on jaettu kolmeen ryhmään:

• apuvälineiden käyttö ja psykologisten edellytysten luominen
• kaikkien voimien yhdistäminen yhden päämäärän - selvänäköisyyden saavuttamiseksi
• täydellisen passiivisuuden säilyttäminen kuvia ja tapahtumia katseltaessa.

Selvänäköisyyden muodot

Kognitio

Kognitio (lat. cognitio – tiedostaminen, tieto, tietäminen) tarkoittaa käsittämistä, ”nykyisten prosessien näkemistä” eli kaikkien kyseisellä hetkellä tapahtuvien prosessien aistimista.

Tällöin ei ole tärkeää, millä etäisyydellä impulssin vastaanottavasta henkilöstä jotakin tapahtuu, sillä informaation vastaanotto ei ole riippuvainen suhteellisesta aikarakenteesta. Vaikka perinteisen tieteen määrittelemät ulottuvuuksia koskevat fysiikan lait eivät milloinkaan liity selvänäköisyyteen, on tästä ihmisen erikoisesta, kovin harvoin ilmenevästä lahjasta kertynyt ja siirtynyt meidän tietoomme tarkkoja kuvauksia ja todisteita jo monien vuosituhansien ajalta.

Totta puhuen, jokainen ihminen, joka pystyy hallitsemaan aistielimiään, kykenee selvänäköisyyteen, eikä ole sidottu tilaan tai aikaan aistiessaan ”yliaistillisessa tilassa”. Nähdyt asiat menettävät aina jotain, kun niitä selitetään sanoin. Kulkiessaan loogisen ajattelun suodattimien läpi, missä yliaistilliset viestit aistitaan, ne monesti menettävät symbolisen sisältönsä, sillä saamme informaatiota usein vain kuvien muodossa. Aistittujen kuvien tulkinta ja arviointi riippuu vastaanottajan tietojen ja käsitemaailman tasosta. Tämä merkitsee sitä, että eri kasvuympäristössä kasvaneet, erilaisen koulutuksen saaneet, erilaisessa elämäntilanteessa olevat henkilöt ja heidän kypsyytensä vaikuttavat siihen, että eri selvänäkijöiden tulkintojen välillä on merkittäviä eroja.

Kaikille ovat tuttuja hetket, jolloin yhtäkkiä ymmärsi jotain ongelmasta, jota oli pohtinut kovasti sitä ennen. Tai että tietää oven takana olevan ihmisen, vaikka tämä onkin joku eksynyt kulkija, eikä tilanne hämmästytä lainkaan.

Tai saamme kirjeen, jossa ei ole lähettäjän nimeä, mutta tiedämme kirjeen sisällön avaamatta sitä.

Kaikkien näiden ilmiöiden perustana on vapaiden psyykkisten voimien periaate: Ne liikkuvat tilassa kuten säteily, liittyneinä materiaaliseen tiedonkuljettajaan. Tämän tuloksena ihmiselle avautuu valtava henkisen osaamisen maailma – ”henkinen maailma” omine olemisen ja toimimisen lakeineen.

Amerikkalainen parapsykologian professori Josef Banks Rhine Duken yliopistosta Durhamista, USA:n Pohjois-Carolinasta todisti tieteellis-tilastollisin menetelmin selvänäköisyyden ja telepatian ilmiöitä (ks. luento 15, harjoitus 5). Tähän hän käytti ns. Zeneran kortteja (yliaistimisen määrittelyyn käytettävä testi) ja määritteli, että selvänäköisyys on ”jonkin esineen tai objektiivisen tapahtuman yliaistimista”.

Retrokognitio

Retrokognitio (lat. retro – takaisin ja kognitio – tiedostaminen) on paranormaalia ”menneen tiedostamista”, kauan sitten menneiden tapahtumien, prosessien, katastrofien ja luonnonmullistusten määrittelyä, mitkä aistitaan, kun suunnataan selvänäkeminen menneeseen. Kokeneet selvänäköiset henkilöt ovat selvittäneet monet menneisyydessä tehdyt rikokset. Tämä selvänäköisyyden muoto sisältää kaikki ne menneisyydessä tapahtuneet prosessit, jotka eivät ole normaalin aistimisemme rajoissa ja ovat täysin muista sfääreistä.

Erityinen retrokognitiomalli on psykometrinen retrokognitio (ks. luento 19), jossa menneisyyden tapahtumia ja asiantiloja voidaan selvittää ja tiedostaa osoittimen avulla.

Toinen retrokognition muoto on usko edelliseen elämään ja sen muistaminen (myös regression yhteydessä) tai tarinat, joiden alkuperä on menneisyydessä, kuten tapahtui kreivi Saint-Germainille, historian arvoituksellisimmalle henkilölle. Aatelinen, joka syntyi vuoden 1685 aikoihin ja kuoli 27.2.1784, kutsui itseään monella nimellä: markiisi de Monferra, kreivi de Bellamar, ritari Belldan, kreivi Saltykov ja kreivi Tsarogi. Hän ilmaantui aina jostain ja katosi jälleen ilmoittamatta mitään olinpaikastaan tai olemassa olostaan.

Joistakin lähteistä on selvinnyt, että mystinen kreivi oli Espanjan kuninkaan Carl II:n lesken ja Madridissa asuvan, juutalais-portugalilaisen pankkiirin avioton lapsi. Useita kieliä (saksa, ranska, englanti, italia, espanja, portugali, latina, kreikka, heprea ja arabia) täydellisesti hallinnut kreivi oli monia vuosia Ranskan mahtavan rahaministerin Charles Louis Auguste Fourquet’n, Belle-Islen kreivin suojatti.

Muutamien todistajien mukaan kreivi Saint-Germain oli yli 150-vuotias ja kuitenkin hyvin nuoren näköinen ulkoisesti, mikä onnistui häneltä suosittelemansa ”St. Germain” -teen avulla. Tee on siis nimetty hänen mukaansa ja sitä on myynnissä vielä nykyäänkin.

Sekä ystävät että viholliset pitivät kreiviä rikkaana ihmisenä. Hänellä oli paljon kultaa ja valtavasti jalokiviä. Hänen oletettiin olevan myös Ruusuristiläiset-salaseuran (Rosenkreutz) jäsen.

Prekognitio

Prekognitio tarkoittaa jonkin tietämistä etukäteen (lat. pre – ensin, ennen), tiettyjen tulevaisuudessa tapahtuvien asioiden ennalta näkemistä sekä sellaisten tulevassa tapahtuvien asioiden tietämistä, jotka eivät ole olleet odotettavissa ja joita ei ole suunniteltu aiemmin. Hankalaa tässä näkemisen muodossa on se, että syysuhde (kausaalisuus, lat. cause – syy, yhteys syyn ja seurauksen välillä) poistuu, kun koe edeltää ärsykettä.

Tiedoksi on hyvä mainita vielä menetelmät, jotka auttavat ”selvänäköaistimuksen” kokemista:

• aeromantia: pilvistä tulkitseminen
• alektryomantia: tulkitaan sen mukaan, missä järjestyksessä lintu nokkii jyviä, jotka on aseteltu kirjainten eteen
• apantomantia: tulkitaan sen mukaan, mitä eläimiä näkee
• hippomantia: hevosen jälkien tulkitseminen
• kapnomantia: tulkitaan nousevan savun muotoja
• kausimomantia: tulesta tulkitseminen
• kromniomantia: sipulin versojen tulkitseminen
• onykhomantia: tulkitaan kynnen muotoja auringon valossa
• Phyllorhodomantia: tulkitaan tuoksuja, jotka tulevat, kun ruusun kukkia hierotaan käsillä
• tiromantia: juustosta tulkitseminen.

Joihinkin ennaltanäkemisen tekniikoihin ei ole selityksiä, eivätkä ne ole lainkaan vakavasti otettavia; niissä on kyse prosesseista, jotka perustuvat vain sattumaan.

On olemassa myös ennaltanäkemisen muotoja, joita ei voi olla ottamatta todesta. Ensimmäisenä on I Ching-Muutosten kirja, jossa on vanhoja, viimeisen kolmen vuosituhannen aikana kiinalaiseen ajatusmaailmaan vaikuttaneita kiinalaisia tekstejä, jotka perustuvat kunfutselaisuuden klassisiin kaanoneihin. I Ching on kokoelma oraakkeleiden sanelemia tekstejä ja kommentteja niihin ja se on tehty viimeisten vuosituhansien aikana (ks. luento 18).

Ensisijassa I Chingiä käyttivät oraakkelit, jotka vastasivat kysymyksiin vain joko ”kyllä” tai ”ei”. Hiljalleen I Ching sai eettisen merkityksen ja lopulta siitä kehittyi kiinalaisten ennustusten kokoelma.

Tiedostettu ja tiedostamaton selvänäkö

Vuonna 1920 Tukholmassa julkaistiin kirja, jonka kertoi kalastaja Anton Johanssonin tarinan. Johansson oli yksinkertainen ihminen, mutta hänellä oli hämmästyttäviä kykyjä; hänellä oli ns. näkemisen lahja eli hän oli selvänäköinen. Johansson syntyi vuonna 1858 ja oli ensimmäinen perheen kahdeksasta lapsesta. Hän kasvoi maalla varsin vaatimattomissa oloissa ja elämä oli työn täyteistä. Hän oli erittäin tiedonhaluinen ja uskonnollinen ja huomasi pian olevansa taipuvainen selvänäköisyyteen. Ystävät ja sukulaiset pitivät häntä ensin vain haaveilijana, kunnes Johansson vuonna 1907 kertoi sukulaisensa kuolevan yllättäen, mikä tapahtuikin seuraavana päivänä. Muutamia viikkoja myöhemmin hän alkoi puhua suuren matkustajalaivan hädästä ja tämän laivan nimi oli Titanic. Vuonna 1913 hän kertoi tulevasta sodasta, joka alkaisi seuraavana vuonna ja päättyisi Saksan antautumiseen.

Taas hänelle naurettiin, varsinkin, kun saatiin tietää, että hän aikoi matkustaa Berliiniin varoittamaan Saksan keisaria.

Seuraavina vuosina Johansson pystyi näkemään ennalta tappavat epidemiat, tuhoisat luonnonmullistukset ja toisiaan seuraavat kolme sotaa, tapahtumat, joilla Johanssonin mukaan oli kohtalokkaat seuraukset.

Vuonna 1898 tunnettu luonnontieteeseen keskittynyt kirjailija Morgan Robertson kirjoitti keksimästään suurimmasta matkustajalaivasta, jonka nimi oli ”Titan”. Tämä laiva oli hänen mielikuvituksensa tuotetta, sen uppouma oli 70 000 tonnia, pituus 800 jalkaa (1 jalka on n. 30 cm) ja sinne mahtui 3000 matkustajaa. Kolme valtavaa potkuria liikutti tätä jättiläistä.

Kirjassa se törmäsi avomerellä jäävuoreen ensimmäisen matkansa aikana eräänä huhtikuisena yönä.

Todellisuudessa Titanic oli maailman suurin matkustaja-alus, joka upposi huhtikuussa 1912 neitsytmatkansa aikana mainituissa olosuhteissa, sen uppouma oli 66 000 tonnia, pituus 825,5 jalkaa, siihen mahtui 3000 matkustajaa ja siinä oli kolme potkuria.

Selvänäkijät etsivän töissä

1800-luvun lopulla Baker street -kadun läheisyydessä, jossa asui kirjailija Arthur Conan-Doylen luoma kuuluisa etsivä Sherlock Holmes, löydettiin eräästä talosta vanhan ihmisen ruumis. Ihminen oli tapettu ampumalla ja hän makasi sammuneen kamiinan vieressä. Poliisin etsiessä jälkiä taloon tuli ulkomaisella aksentilla puhuva nuori mies, josta saattoi olla hyötyä poliiseille surmaajan etsinnöissä.

Nuorta miestä pyydettiin tulemaan lähemmäs ja hän katsoi uhria kauan, minkä jälkeen hän meni seinälle, jossa oli verisiä jälkiä. Nuorukainen katsoi jälkiä tarkasti, tutki niitä eri näkökulmista ja sanoi sitten vakavana: ”Hyvät herrat, tappaja on nuori mies rikkaasta perheestä, tapetun sukulainen. Hänellä on aina housujen vasemmassa taskussa pieni kultainen kello”. Etsivät katsoivat häneen epäilevästi, mutta paikalla olleet kaksi toimittajaa ottivat vinkin tosissaan, sillä he halusivat tietää tämän kutsumattoman vieraan henkilöllisyyden.

Nuorukainen hymyili ja sanoi: ”Minä olen suuri Tsheiro” - ja antoi toimittajalle käyntikorttinsa. Sitten hän hyvästeli kaikki läsnä olevat. Poliisit ja toimittajat katsoivat hänen peräänsä ja päättelivät yhteistuumin tämän olevan sekaisin.

Kaksi päivää tämän jälkeen kaikissa lehdissä kirjoitettiin siitä, että poliisi on pidättänyt henkilön, joka on tapetun poika ja vasemmassa taskussaan tällä oli kultainen kello.

Vain harvat tiesivät, että Tsheiro oli kreivi Louis de Armand. Tsheiro oli kirjoittanut monia hämmästyttäviä kertomuksia ja oli valtavan suosittu Lontoon seurapiireissä ja oli sittemmin lähtenyt Lontoosta New Yorkiin avatakseen siellä etsivätoimiston.

Rikosten selvittäminen selvänäon avulla

Yksi kuuluisimmista yliaistillisia kykyjä avukseen käyttävistä rikosten selvittäjistä oli hollantilainen Gerard Krause. Häntä on käytetty usein meediona. Krause ei käyttänyt milloinkaan työssään apuvälineitä: ei lasipalloa, ei varpua tai heiluria. Hän sai usein viestejä psykometrisesti (ks. luento 19).

Joy Acenin tapaus

Syyskuussa 1956 eteläafrikkalaisen Durbanin kaupungin poliisi sai hätääntyneen toimeksiannon 17-vuotiaan Joy Acenin vanhemmilta. Tyttö oli kadonnut pienessä Pinetownin kylässä. Poliisi järjesti tytön etsinnät, jotka jatkuivat lokakuuhun asti. Sen jälkeen poliisi ilmoitti tytön vanhemmille, että ei ole enää toivoa löytää tätä. Joyn vanhemmat eivät kuitenkaan luopuneet toivosta. He pyysivät apua koulun eläkkeelle jääneeltä rehtorilta Nelson Palmerilta, jolla oli taito löytää erilaisia kadonneita asioita.

Vanha mies kuunteli vanhempien selostuksen kadonneesta tyttärestään ja häntä saattaneesta poliisista ja lupasi tehdä kaikkensa löytääkseen tytön, mutta sanoi samalla, että ei ollut ikinä yrittänyt löytää kadonneita ihmisiä.

Nelson pyysi saada olla rauhassa ja hiljaisuudessa muutaman minuutin, istui nojatuoliinsa ja keskittyi. Näytti siltä, että hän unohti täysin ympäröivän maailman. Hän kääriytyi peittoon, hengitti syvään ja huokaili usein. Varttitunnin kuluttua Nelsonin huulet alkoivat liikkua ja väristä. Sitten hän alkoi puhua tytön äänellä lausuen: ”Minä… minä olen kuollut… Ruumiini on kanavassa lähellä Hoots road -tietä… Mies… mies hyökkäsi kimppuuni… Hän… hän… tappoi minut!”

Palmer huokaisi vielä monta kertaa erittäin jännittyneesti, minkä jälkeen avasi silmänsä ja nousi tuolista. Vaieten hän meni ikkunan luo ja katsoi kauan kadulle. Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja kääntyi hitaasti muihin päin. Yksi poliisi kysyi Palmerilta, voisiko tämä selittää puheitaan.

”Puhuin tytön äänellä. Tiedän, missä hänen ruumiinsa on. Hän on hieman maan ja oksien peitossa ja hän on pienen kanavan lähellä noin sadan kilometrin päässä täältä. Tappaja on kolmikymmenvuotias nuorukainen nimeltä Clarence. Tappovälineen hän on kätkenyt puutarhansa perällä olevaan vajaan”.

Molemmat poliisit lähtivät heti sinne ja löysivät tytön ruumiin. Tämän otsassa oli luodin jälki.

Kuulusteltuaan tytön ystäviä poliiseille selvisi, että tytön oli ampunut tämän koulukaverin sukulainen nimeltään Clarence van Buren. Mies pidätettiin seuraavana päivänä ja hän sai syytteen kuolemantuottamuksesta. Pistooli löytyi paikasta, jonka näkijä oli kertonut.

Myöhemmin Palmer kertoi, ettei ollut ikinä tuntenut tyttöä, eikä ollut nähnyt tätä koskaan. Muutamat henkilöt pystyivät todistamaan tämän. Tämän vahvisti myös yksi poliisi ja tytön vanhemmat, jotka tiesivät, ettei tytöllä ollut muita salaisuuksia kuin Clarence.

Selvänäköinen taiteilija

Lordi Malgrowe kävi kerran englantilaisen taiteilijan, Geroge Washingtonin maalanneen Gilbert Stuartin luona. Lordi pyysi Stuartin maalaamaan muotokuvan veljestään kenraali Philpsistä ennen kuin tämä lähtisi komennukselle Intiaan.

Taiteilija otti työn vastaan.  Muutaman päivän päästä kenraalin muotokuva oli valmis, mutta hän halusi viimeistellä yksityiskohdat kenraalin lähdettyä.

Kun Stuart sai muotokuvan valmiiksi, hän antoi sen lordi Malgrowelle, joka halusi heti löytää muotokuvalle sopivan paikan. Hän määräsi ripustamaan taulun ja tarkasteli sitä taiteilijan kanssa. ”Ei” Malgrowe sanoi, ”muotokuva ei ole veljestäni, siitä tulee kauhistuttava mielikuva!”

Taiteilija suuttui ja sanoi: ”Maalasin veljenne sellaisena kuin näen hänet.”

”Uskon teitä, Stuart, mutta tämä ei ole veljeni!” Taiteilija loukkaantui ja lähti sanomatta sanaakaan.

Muutaman kuukauden kuluttua taiteilija sai tietää, että Philps menetti järkensä ja ampui itsensä.

Selvänäköisyys ja telepatia

Parapsykologiassa erotetaan kaksi yliaistimisen perusmuotoa: selvänäkö ja telepatia.

Telepatia on aistimista, jonka sisältö on subjektiivista kokemista, kuten ajatuksia, tuntemuksia, aistimuksia, kun taas selvänäössä saadaan informaatiota objektiivisista asioista, prosesseista tai tapahtumista. Yleensä telepaattisia kykyjä testaavaan kokeeseen osallistujia sanotaan toiminnasta riippuen joko ”impulssin lähettäjäksi” tai ”impulssin vastaanottajaksi” tai ”vaikuttajaksi” ja ”aistijaksi”.

Telepatian ja selvänäön ero on vain aistittavan asian sisällössä, sillä nämä kaksi ovat saman toiminnon muotoja, mutteivät kaksi erillistä toimintoa.

Parapsykologian tutkimuskeskuksessa tehtyjen parapsykologisten kokeiden aikana todettiin, että joskus selvänäköiset aistimukset saatiin telepatian avulla.

Kaikkitietävät selvänäkijät

Lähes jokainen meistä on joskus käynyt ammattimaisella selvänäkijällä, kuka halusta tietää tulevaisuudestaan, kuka uteliaisuudesta tavata tällainen ”mystinen” henkilö.

Hämmästyneinä kuunnellaan selvänäkijän kertomusta siitä, missä ongelman ydin on ja miten kaikki pystytään ratkaisemaan tietyllä tavalla ja melko helposti.

Tällainen tapaus kävi Andreas B:lle, joka haluaa kertoa oman kokemuksensa opetustarkoituksiin.

Erään opiskelijan kokemus

Selvänäkijänä oli vakava, noin viisikymmenvuotias mies, jonka käytös oli vähäeleistä ja korrektia.

Hänen kysymyksensä olivat määrätietoisia, tarkkoja ja lyhytsanaisia. Hän kuvaili ja analysoi Andreaksen ongelman muutamalla lauseella.

Andreas oli hyvin hämmästynyt, sillä selvänäkijän lausahdukset menivät täysin yhteen hänen tilanteensa kanssa. Selvänäkijä ei tiennyt mitään Andreaksesta, ei tuntenut tätä, eikä siis voinut tietää mitään tämän elämästä. Mistä hän silloin sai tietonsa?

Andreas itse ajatteli asiasta näin: Keskustelun aikana hän oli ajatellut lopputyötään, koska oli lopettelemassa parapsykologiaan opintojaan, siksi selvänäkijä sanoi: ”Teitä odottaa menestys, mutta murehditte tällä hetkellä tenttiä!”

Silloin Andreas tajusi, että tällainen tietäminen ei ollut selvänäköä, vaan selvänäkijä kuunteli telepaattisesti hänen muistiaan, joka oli stressistä johtuen niin intensiivisesti esillä, ja jonka hyvin koulutettu parapsykologi pystyy aistimaan.

Ne, jotka tekevät tämän kurssin harjoitukset, oppivat pian erottamaan, mikä tieto tulee telepaattisesti ja mikä tieto selvänäköisesti.

Tässä on vielä erot:

• selvänäkö: yliaistillinen objektiivisten prosessien ja tapahtumien havaitseminen
• telepatia: subjektiivisten kokemusten, kuten ajatusten, aistimusten ja tunteiden havaitseminen.

Selvänäkö suhteessa aikaan

Nyt on selvitettävänä ajan ja tilan arvoitus ja niihin on yhdistettävä ihminen. Aika on aina ollut lumoava tekijä ihmisen mielessä. Se on jossakin määrin kuin laiva, johon meidät on ”vangittu” ja jolla me seilaamme koko elämämme. Aika on meille kuin heltymätön virta, joka vie meitä kaikkia ja jota kukaan maan päällistä elämää elävä ei pysty välttämään. Yritämme määrätä laivan kurssin, yritämme kiertää vaarat ja suunnata turvallisiin satamiin. Näistä turhista ponnisteluista huolimatta emme pysty välttämään kohtaloamme. ”Aika on ikuinen virta, joka kuljettaa lapsiaan”, kirjoitti runoilija Isaac Watts.

Jokaisella olennolla maan päällä on oma sisäinen kellonsa, jonka mukaan kukin mittaa aikaa. Lisäksi ihmisellä on yksi ylimääräinen lahja eli alitajunta, joka mahdollistaa tuntemisen refleksien avulla, menneen palauttamisen muistiin ja henkisen olotilan määrittelemisen tilassa ja ajassa. Olemme muutoksen kourissa syntymästä kuolemaan. Aika on se välitön aistimus, johon luonto pakottaa ihmisen kokemuksen ja tiedostamisen kautta, ja joka syntyy vielä näkymättömästä ja olemattomasta tulevasta ja päättyy ihmiseen. Tämä tiedostaminen kirkastuu tänään, ennen kuin se siirtyy menneeseen.

”Kaikki asiat ovat menneisyydessä”

Jokainen on joskus puhunut ajasta joko vähän tai paljon, suoraan tai epäsuorasti, vaikkapa esim. sanoilla ”ei ole aikaa” tai ”kunpa tämä hetki olisi jo mennyttä” tai ”pelkään tulevaa” tai ”nyt on oikea hetki”.

Myös Raamatussa puhutaan ajasta (Saarn. 3:1-2): ” Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta.”

Shakespearen näytelmässä Kuningas Rikhard II lausuu: ”Oi, palauttakaa eilinen, pyytäkää aikaa palaamaan takaisin”. Myös Herbert Spencer (1820 – 1903) miettii ironisesti: ”Aika: ihminen yrittää jatkuvasti sitä tappaa, mutta tappaakin siinä itsensä”. [Suom. huom. Otteiden käännökset luennon kääntäjän, eivät virallisia, paitsi Raamatun käännös]

Kaikki, mitä teemme, on ajan hallinnassa: tunteemme, toiveemme, toimintamme, mutta aika ei välitä hetkistämme, olivat ne sitten ihania tai piinaavia.

Dynaaminen aikakäsitys syntyi kreikassa, kun filosofi Herakleitos (540 – 480 e.a.a) mietti: ”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan” ja ”Mikään ei ole ikuista, kaikki virtaa, kaikki muuttuu”.

Itäinen aikakäsitys poikkeaa täysin läntisestä, erityisesti Intiassa aika koetaan staattisempana kuin meidän dynaaminen aikakäsityksemme. Jos aikaa tarkastellaan loogisesti tapahtumien virtana niiden kronologisessa järjestyksessä, on olemassa vain mennyt ja tuleva, ja todellinen nykyhetki, tämä hetki, katoaa yritykseen saada siitä kiinni, se painuu menneeseen, koska se on jo toteutunut.

Tarkasteltavaksi jää siis vain mennyt, joka kaappaa kaiken tapahtuneen ja tuleva, jossa on vielä kaikki, mitä ei ole tapahtunut, kaikki mikä on vielä piilossa edessäpäin.

Nykyhetki ei ole siis muuta kuin kuviteltu ja keinotekoinen jakolinja menneen ja tulevan välillä.

Nykyhetki

J. V. Dunn on ajan ongelmien tieteellisen tutkimuksen pioneeri. Hän kiinnostui asiasta ollessaan sotilaana buurisodassa Etelä-Afrikassa, missä hän näki usein unessa onnettomuuksia, jotka tapahtuivat myöhemmin samanlaisina. Dunn kehitteli kokonaisen teorian ajasta, joka soveltui kaikkiin epätavallisiin ilmiöihin.

Hän esitti ajatuksen, että nykyhetki on osa maailmankaikkeutta, jota Minä (jota hän kutsuu termillä ”tarkkailija 1”) aistii kokien monia toisiaan seuraavia todellisia maailmankaikkeuden osia. Teoriaan kuuluu myös ”aika 2”, jolla tulee mitata ”tarkkailija 1:n” ja samanarvoisen, tarkkailija 1:stä seuraavan ”tarkkailija 2:n” matka. Tarkkailija 2:lla on vapaa pääsy tarkkailija 1:n elämään, tämän menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen erityisesti silloin, kun tarkkailija 1 nukkuu. Dunn esitti tällaisen hypoteesin teoriastaan loputtomasta ajan ja tarkkailijan syrjäyttämisestä ja esitti syrjäyttämisestä oman kaavionsa.

Tulevaisuuden ennalta päättäminen

Miten voimme yhdistää aikateorian parapsykologiaan tai luennon aiheeseen, selvänäköön? Psykologia yleisesti on samanlaista kuin parapsykologia siinä, että ajan ydin ja sen lisäksi ihmisen persoonan olemus on mahdollista ymmärtää vasta, kun tutkitaan tapauksia, joiden sisältö on jonkin ennalta päättäminen tai yliluonnollinen tapahtuma. Tulevan ennalta päättäminen on paranormaali kyky, johon sisältyy aistiminen ja tiettyjen tulevaisuudessa olevien tapahtumien ”näkeminen” (tällöin on täysin epäoleellista, tapahtuvatko nämä asiat menneessä, nykyhetkessä vai tulevassa).

Herää kysymys, voisiko ihmissielun kehityksen kuvitella olevan suoralinjaista ja suoraan ylöspäin menevää. Tähän voidaan vastata, että suoralinjaisia prosesseja ei ole jälleensyntymän ketjussa, eikä minkään muunkaan kehitysvaiheen perustana, sillä on olemassa monia samanaikaisia kehitysprosesseja, jotka vaikuttavat eri tavoin toisiinsa. Luultavasti on selkeämpää, jos tässä käytetään termiä ”moniulotteisuus”. Kannattaa myös miettiä sitä, että suoraviivainen kehitys edellyttää samanlaista ajankulkua. Koska siitä huolimatta syntyy aistimus, että fyysisellä ajalla on huomattavasti monimutkaisempi rakenne kuin on aiemmin oletettu, ei sillä ole merkitystä pelkästään psyykkisiin prosesseihin, jotka tapahtuvat meidän aika-avaruusjatkumomme ulkopuolella. Tästä voimme päätellä, että on olemassa korkeampi taso, jolla kaikki tapahtumat ja kokemukset tapahtuvat tietyssä mielessä samanaikaisesti.

Aika-avaruusjatkumo

Aika-avaruusjatkumo, meidän maailmankaikkeutemme kuvataan fysiikassa neljän ulottuvuuden avulla; neljäs muuttuja on aika. Aika on vastapainona kolmelle muulle ulottuvuudelle (pituus, korkeus, leveys) ja se aistitaan ajan kestämisenä. Jokaista tapahtumaa, joka tapahtuu tietyssä paikassa tietyn ajanjakson aikana, vastaa tietty pätkä tällä aika-avaruusjatkumolla. Matemaattinen neliulotteinen etäisyys kahden pisteen välillä on tarkka, kun taas suhteellinen avaruudellinen tai ajallinen etäisyys riippuu eri tarkkailijoiden liikkumisesta.

On olemassa vielä esoteerinen ajatusjärjestelmä, jonka mukaan myös faktiset kuvitelmat sekä myös kaikki ne, jotka olisivat mahdollisia niiden sijaan, ovat todellisia ja vaikuttavat fyysiseen tulevaisuuteen. Tällöin niiden todellisuus ja toimivuus riippuvat siitä, kuinka voimakkaasti näihin vaihtoehtoihin on ladattu tunteita eli toivoa tai pelkoa; tällaisen ”oletetun” menneisyyden vaikutusta todellisuuteen pystytään korjaamaan hieman. Tämä vahvistaa myös monelle ihmiselle Seth-nimellä ilmestyneen hengen syntymisen. Tämä henki puhuu ”automaattikirjoituksella kirjoitetussa kirjeessä” mm. amerikkalaiselle kirjailijalle Jane Robertille. Näin ollen ei voi olla vain yhtä yksittäistä tulevaisuutta, joka odottaa meitä ja jota ei voi välttää.

Tiedämme myös, että vallitsevat tunteet ajan olemuksesta luovat paranormaaleja prosesseja. Tähän liittyvät ennakolta tuntemiset, ennalta näkemiset, yliluonnollinen sekä toivottu tai ei-toivottu henkien ilmestyminen.

Katsoessaan menneisyyteen selvänäkijä voi tuoda takaisin joitakin kadonneita esineitä tai tapahtuneita asioita, sillä se on ”nykyhetkeä” ja siksi ”saavutettavissa”. Koska tuleva on myös mahdollista kokea, on tällöin lähtökohtana se, että tuleva on jo olemassa ja siksi se on saavutettavissa.

Näennäinen nykyhetki

Amerikkalainen psykologi William James (1842 -1910) käytti termiä näennäinen nykyhetki, mikä on hänen käsityksensä mukaan avaruudessa ja ajassa oleva pieni osa, joka sisältää kaiken sen, mitä tarkkailija aistii tietoisesti yhdellä katseella. Tutkija H. F. Saltman käytti tätä teoriaa tutkiessaan ennalta aistimista ja yliluonnollisia voimia ja totesi, että tietoisuuden näennäinen nykyhetki on vähemmän kuin alitajunnan näennäinen nykyhetki. On siis mahdollista, että jokin tapahtuma, joka on tietoisuudelle tulevaisuudessa, on alitajunnalle jo näennäistä nykyhetkeä. Filosofi Henri Bergson olettaa, että aivojen tehtävä on lyhentää aika yhteen hetkeen. Amerikkalainen parapsykologi Lawrence Leshan puolestaan sanoo, että ”alitajunnassa ajalla tai tilalla ei ole mitään merkitystä, eli meillä ei ole eilistä, ei tätä päivää, eikä huomista, vaan näyttää siltä, että aika vain pysyy paikallaan”. Nykyiset kvanttimekaniikan tutkijat ovat asiasta samaa mieltä.

Selvänäköisyys ja tiede

Selvänäkö on yksinkertaisesti sanottuna tietoisuuden tiedostamista paranormaalein keinoin. Selvänäkökyvyn voi saavuttaa myös huumaavien aineiden avulla, mutta emme suosittele sitä missään nimessä!

Selvänäkökyky voi ilmetä unessa (mistä puhutaan seuraavilla luennoilla), hypnoosin aikana tietoisen suggestion avulla tai syntymälahjana (erityisesti Irlannissa, Skotlannissa, Etelä-Saksan maaseudulla sekä osassa Euroopan itäosia ja Aasiassa syntyneille).

Selvänäön kautta voi aistia tapahtumia, jotka tapahtuvat nykyhetkessä (kognitio), menneessä (retrokognitio) ja tulevaisuudessa (prekognitio).

Klassinen tiede ei tunnusta selvänäköprosessia. On ollut ja on kuitenkin tutkijoita, jotka ovat tunnistaneet ja tunnustavat, että on mahdollista omata sisäinen näkökyky, jonka tuloksena aistitaan tapahtumia menneestä ja tulevasta. He suhtautuvat ilmiöön myönteisesti, eivätkä ole kieltäneet tällaisten ilmiöiden olemassaoloa.

Lisäksi monissa USA:n tasavaltojen yliopistoissa ja instituuteissa selvänäköisyyttä tutkitaan vakavissaan kaikkien tieteen sääntöjen mukaisesti.

Testi arpakuutioiden ja korttien avulla

Pohjoiscarolinalaisen Duken yliopiston professori J. B. Rhine on tutkinut useita vuosia telepatiaa. Tällaisia tutkimuksia on tehty aiemminkin, mutta Rhine tutki okkultisitisia ilmiöitä, jotka perustuvat suuresta testimäärästä tehtyyn tilastolliseen analyysiin. Työryhmä teki tutkimusta arpakuutioilla ja korteilla. Korteilla testattaessa koehenkilön piti arvata, mitä kortteja toinen henkilö katsoi juuri sillä hetkellä. Tämä on siis nykyinen telepatiatesti.

Joissakin kokeissa koehenkilön kuitenkin onnistui tietää jotain, mitä kukaan ei voinut vielä tietää: hän näki korttien järjestyksen laitteessa, jossa ne sekoitettiin. Kun testin tulokset viittasivat siihen, että tällaista ei pysty saavuttamaan pelkän tavallisen arvailun varassa, Rhinelle ja hänen työryhmälleen ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tunnustaa täysin uusi ilmiö: selvänäkö.

Me voimme tehdä tällaisen testin harjoitusten 21.8 PSI-selvänäköisyystesti ja 21.9 PSI-prekognitiotesti avulla.

Parapsykologian opiskelija Pavel Stepanek huomasi saavansa testeistä huomattavan korkeat määrät osumia. Erityisen hyviä tuloksia tuli hänen käyttäessään lempikorttipakkaansa, jolloin hän pystyi sanomaan kortit oikein, vaikka ne olivat piilossa kirjekuoressa ja sekoitettu muiden joukkoon niin, ettei edes testin ohjaaja tiennyt, mikä kortti voisi olla kyseessä. Stepanek näki kaikki kortit siitä huolimatta, missä kirjekuoressa ne olivat.

Astronautti Edgar D. Mitchell teki erikoisen kokeen avaruudessa ollessaan lennolla kuuhun Apollo 14:llä. Kokeessa Mitchell keskittyi lähettämään ajatuksen voimalla Zeneran-korttien symboleita neljälle Maassa olevalle ihmiselle. Maahan asti tuli 200:sta lähetyksestä 51, mikä on erittäin hyvä tulos. Mitchell ei kuitenkaan ollut tähän tyytyväinen. Myöhemmin hän perusti Kaliforniaan psyykkisiä ilmiöitä tutkivan instituutin.

Kymmenen suurta meediota

Jane Dickson, amerikkalainen selvänäkijä, joka oli Washingtonin virallinen selvänäkijä, pystyi näkemään ennalta monet poliittiset tapahtumat (kuten mm. presidentti Kennedyn murhan). Hän teki listan kaikkien aikojen kymmenestä suuresta meediosta. Listassa meediolla tarkoitetaan henkisen selvänäkökyvyn omaavaa henkilöä.

1. Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja
2. Gautama Buddha
3. Profeetta Jesaja, joka näki Israelin kansan vapautumisen orjuudesta ja Jerusalemin nousun loistoon.
4. Faarao Amenothep IV, joka tunnettiin nimellä Akhenaten, joka johti muinaisen Egyptin monoteisimiin, yhden jumalan palvontaan.
5. Pyhä Simeon, saarnaaja Jerusalemin temppelissä.
6. Anna, juutalaisten kuninkaan nöyrä palvelija. Simeon ja Anna vierailivat yhdessä Marian ja Jeesuksen luona temppelissä ja ylistivät Jeesuksen olevan kansansa vapauttaja.
7. Pyhä Teresa, erikoinen mystikko ja yksi merkittävimmistä Euroopan historiaan vaikuttaneista naisista.
8. Nostradamus, renessanssin ajan selvänäkijä, jonka nykyhetkeen ja tulevaan ulottuvia ennustuksia tutkimme yhä tänäkin päivänä.
9. Emanuel Swedenborg, filosofi ja teosofi 1700-luvulla. Hän kuvaili töissään ”henkistä maailmaa”, jonka kanssa hän omien sanojensa mukaan oli jatkuvasti yhteydessä.
10. Lev Tolstoi, venäläinen kirjailija ja mystikko, jonka pyrkimykset totuuteen ja pyhyyteen nousivat monelle esikuvaksi.

Iholla näkeminen

Italialainen, 1800-luvun lopulla toiminut tohtori Calligari käsitteli tutkimustöissään ihmisen ihon problematiikkaa. Kehomme päällysosassa on pisteitä ja alueita, jotka ärsykkeen saatuaan aiheuttavat reaktion sisäelimissämme, ja lisäksi ihossa on alueita, joiden avulla voimme vaikuttaa tunteisiin ja ajatuksiin, esim. iho menee kananlihalle sekä herkät erogeeniset alueet.

Kiinalaiset parantajat tiesivät tämän jo tuhansia vuosia sitten ja ovat käyttäneet tietoa sairaiden parantamisessa.

Ihon pinnalla on pisteitä ja linjoja, jotka ovat yhteydessä sisäelimiin ja aivoihin.

Yritämme löytää harjoituksissa ärsytyspisteitä tohtori Calligarin kokeiden ja testien perusteella ja käyttää niitä kehittyäksemme sekä syventääksemme tietämystämme. Harjoitukset ovat täysin vaarattomia ja niihin tarvitaan vain yksinkertaisia apuvälineitä. Niitä ovat pyöreä, kolikon kokoinen kuparikiekko ja neutraalista materiaalista (puu) tehty kynä. Näiden yksinkertaisten apuvälineiden avulla pystymme tuntemaan herkästi ärsytyskohdat iholla.

Kuvan avulla löydämme herkistettävien pisteiden sijainnit. Kiekko asetetaan valitun pisteen päälle ja sitten odotetaan reaktiota.

Selvänäköisyyden saavuttaminen vaikutuspisteitä herkistävän välineen avulla

Piste oikean polvilumpion alla (n. 2 cm säären keskikohdasta ulospäin, polvilumpion alareunasta n. 6 cm alaspäin) herättää seuraavia tuntemuksia:

-       huulien tärinä

-       kylmän tunne pernan alueella

-       ulkopuolelta tuleva kipu oikeassa jalassa.

On tärkeä paikallistaa vaikutuspisteet tarkasti, mikä on helppoa muutaman harjoituskerran jälkeen. Etsi pisteitä, kunnes olet löytänyt ne.

Tämä harjoitus on hyvä tehdä mahdollisimman rauhallisessa ja rentoutuneessa olotilassa, sillä muuten harjoituksen tulos voi olla vääränlainen tai pahimmassa tapauksessa ei saada minkäänlaista tulosta. Kokeita tehdessä on hyvä olla erittäin kärsivällinen, sillä pisteen aktivoimisesta ja sen tuntemisesta reaktion syntymiseen voi mennä joskus jopa puoli tuntia.

Aistimus ja pisteen herkkyys lakkaavat, jos koetta venytetään liikaa. Harjoituksen intensiivisyys ja pituus opitaan ajan myötä.

Psyyke ja fysiikka

Vähän sähkömagneettisten aaltojen keksimisen jälkeen fyysikko Grueks ja kemisti Ostwald esittivät hypoteesin säteilyistä, jonka he myöhemmin nimesivät aivojen radioksi.

Aivojen sähkövirran keksijä väitti, että sähköaalloista riippuvainen psyykkinen energia aiheuttaa resonanssin toisen ihmisen psyykessä.

Sitten keksittiin Faradayn häkki, joka suojasi sähkömagneettisilta aalloilta, mitä sovellettiin radioonkin, mutta se ei estänyt parapsykologisten ilmiöiden syntymistä.

Tiedetään, että fyysiset aallot menettävät voimaansa suhteessa etäisyyden neliöön, joten aivojemme vähäinen energinen voima on myös riittämätön aikaansaamaan aistittavan vaikutuksen liian kaukaa. Englantilainen matemaatikko Sowel ja fysiologi Shefer eivät pitäneet tätä teoriaa täysin mahdottomana. ”Fysiikka ei voi olla perusteena parapsykologian selittämisessä”, väitti fyysikko Pascal Jordan ja oli näin samaa mieltä Duken yliopiston professorin Rhinen kanssa, joka puhui psyyken epäfyysisistä toiminnoista.

Keskittyminen ja huomio

Nykyisen korkean teknologian ja yhä kiihtyvän elämäntahdin aikana ihmisen on yhä vaikeampi keskittyä, vaikka jokapäiväiset toiminnot sitä edellyttävätkin. Tekemästämme työstä riippumatta - oli se sitten kirjeen sanelemista, taulun maalaamista tai lomakkeen täyttämistä - tarvitaan huomion keskittämistä, jotta pystymme tekemään toimemme oikein ja hyvin.

Myös selvänäkö on mahdotonta ilman huomion keskittämistä. Keskittyminen on ehdoton vaatimus siksi, että saadakseen aikaan täydellisen vaikutuksen on tehtävään keskityttävä täysin.

Keskittyminen on yksi tärkeimmistä kyvyistä, joita jokaisen on kehitettävä, tiedostaakseen olennaisimman elämässään ja osatakseen ohjata kaikki ajatuksensa ”tiettyyn pisteeseen” (ks. luento 3).

Keskittyminen konkreettiseen pisteeseen

Keskittyminen tarkoittaa yhden ajatuksen tai kaikkien ajatusten suuntaamista tiettyyn esineeseen tai kaikkien ajatusten liittäminen yhteen pisteeseen, eli se on kyky keskittää huomionsa määrätietoisesti tiettyyn kohteeseen tai tiettyyn toimintaan, jolle omistaudumme sillä hetkellä vallitsevista häiriötekijöistä tai ympärillä olevasta tilanteesta huolimatta. Tähän sopii William Atkinsonin sanat: ”Tee se, minkä aiot tehdä, täysin voimin – tee sitä tosissasi”. Jokainen meistä tietää varmasti omasta kokemuksestaan, että motorinen tai ajatuksellinen aktiivisuus ilman ajatusta on pelkkää energian hukkaa ja että ajatteleminen ja miettiminen ilman määrätietoista toimintaa on turhaa, eivätkä ajatukset tällöin vaikuta toimintaan mitenkään.

Jousiampuja tähtää nuolensa keskittäen kaikki voimansa maalitaulun pisteeseen, saavuttaakseen parhaan tuloksen.

Sillä hetkellä mikään ei pysty häiritsemään häntä, mikään ei pysty saamaan hänen huomiotaan: hänelle on sillä hetkellä olemassa vain maalitaulu ja sen keskipiste.

Polttolasivaikutus

Eräs tuttu lasten leikki, jonka perustana olevat fysiikan lait eivät olleet kenellekään tuttuja, eivätkä ne edes kiinnostaneet ketään, oli tästä kaikesta huolimatta kiehtova. Joku lapsista otti käteensä suurennuslasin ja piti sitä paperin yllä, kunnes se syttyi auringon säteen voimasta. Hiottu lasi keskitti ja ohjasi auringon valon polttopisteeseen ja syntyi liekki. Aiheeseemme liittyen voidaan sanoa, että ”polttolasi” laittoi ajatuksemme järjestykseen, suunnaten, yhdistäen ja lähettäen ne päämäärään.

Kun onnistumme tekemään jonkin asian täysin keskittyneessä tilassa, säästämme huomattavasti energiaa, aikaa ja hermoja. Aluksi tuntuu erittäin vaikealta kehittää keskittymiskykyä, mutta se vaatii harjoittelua samalla tavoin kuin lihaksetkin tarvitsevat, joten keskittymiskyvynkin kehittämiseksi tarvitaan vaivannäköä.

Haluamme lisätä sanottuun vielä, että keskittyminen tarkoittaa ”koossa pysymistä”, muttei jännittämistä. Emme aio taistella päämäärättömiä, vaeltelevia ajatuksia vastaan vaan päinvastoin aiomme välttää kaikenlaista taistelua, jolloin saavuttaisimme vain päinvastaisen tuloksen.

Todellinen keskittyminen saavutetaan vain täydellisen rentoutuneessa tilassa, jossa ”koossa pysyminen” tapahtuu ikään kuin itsestään.

Suosittelemme tekemään tätä kykyä kehittäviä harjoituksia siksi, että kyky on ehdottoman tarpeellinen jokapäiväisessä työssämme ja itsessämme piilevien kykyjen täydellisessä toteuttamisessa. Älä tee harjoituksia vain siksi, että keskittyminen ja koossa pysyminen ovat yksi selvänäön saavuttamisen ehto, vaan edellä mainitusta syystä.

Keskittymistesti

Jäljempänä kuvattava harjoitus valmistaa siihen, että pystymme ohjaamaan huomiomme johonkin kehon ulkopuolella olevaan esineeseen. Harjoituksen myötä huomio kehittyy intensiiviseksi ja voimakkaaksi, minkä ansiosta keskittymiskyky paranee, mikä näkyy myös jokapäiväisessä elämässä.

Ota käteesi jokin täysin neutraali esine, esimerkiksi lyijykynä.

Ohjaa huomiosi siihen täysin viideksi minuutiksi. Tarkastele ja kääntele sitä, äläkä ajattele mitään muuta kuin lyijykynää. Mieti, miten sitä käytetään, sen merkitystä, mitä sillä voi tehdä, miten kynä tehdään, sen tekemiseen käytettäviä materiaaleja.

Nyt Maan päällä ei ole muuta kuin sinä ja lyijykynä. Älä anna huomion herpaantua hetkeksikään lyijykynästä. Aluksi ajatukset pyrkivät irrottautumaan harjoituksesta kuin villihevoset, kun niitä yritetään kesyttää, mutta älä anna sen lannistaa itseäsi. Voit tuntea itsesi tässä kohtaa hieman väsyneeksi, mutta älä anna sille periksi. Pidä päättäväisesti huomio lyijykynässä.

Harjoitusta voi vaihdella vaihtamalla huomion kohdetta jatkuvasti aina vain vähemmän mielenkiintoisiin kohteisiin; mitä tylsempi esine on, sitä enemmän energiaa siihen on kulutettava ja sen parempi harjoituksen tulos on.

Pian huomaat, että ei ole enää tarvetta tehdä tätä harjoitusta. Olet jo oppinut ohjaamaan huomion mihin tahansa tilanteeseen, koska olet oppinut halutessasi ohjaamaan huomiosi mihin tahansa esineeseen, kohteeseen tai ihmiseen. Tämä harjoitus kehittää parapsykologisia kykyjä, parantaa aistimisherkkyyttä ja aistielinten toimintaa.

Tämän harjoituksen on ajateltu olevan perusta tietoisen huomion kehittämiselle ja sen ansiosta saavutetaan kyky aktivoida psyykkiset toiminnot tietoisesti.

Onko selvänäköisyys ammatti vai kutsumus?

Lehdistä voi lukea päivittäin kaikenlaisten ennustajien ja parantajien terveyttä enteileviä, paljon lupaavia ilmoituksia. Ei ole ongelmaa, mitä ei pystyttäisi ratkaisemaan, ei sellaista elämäntilannetta, mihin ei löytyisi helpotusta.

Kriittiselle lukijalle tällaisista ilmoituksista nousee vastareaktio ja kysymys, miksi tällaiset itseään ihmisen auttajaksi kutsuvat myyvät itseään, vaikka pystyvät katsomaan toisen ihmisen tulevaisuuteen ja kohtaloon, mihin tavallinen tallaaja ei kykene. He pystyvät muuttamaan omaa kohtaloaan niin, että on mahdollista saada tästä kaikki hyöty, oli kyse sitten ihmisestä tai taloudellisista hyödyistä. Vastaus kysymykseen on ilmeinen.

Uskominen omiin kykyihin ja uskon käyttäminen

Vakavasti otettavat sekä työnsä vastuun tuntevat selvänäkijät ja ennustajat varovat kaikenlaisia alansa ympärillä liikkuvia huhuja. Se huolestuttaa heitä siksi, että huhut voivat vain vahingoittaa alan vakavasti otettavuutta. Kun henkilö käyttää voimiaan hyvään, leviää hyvä ja se tulee hänelle takaisin, mutta jos lahjaa käytetään toisen vahingoittamiseen tai oman mammonan kasvattamiseen, pakottavat samat voimat hänet pian palaamaan lähtöruutuun.

Monissa tapauksissa itsensä ennustajaksi nimittävät eivät ole henkisesti tarpeeksi kypsiä ja varmoja omista voimistaan ja he käyttävät taitojaan vain esitelläkseen niitä ja peittääkseen epävarmuutensa.

Selvänäön voima ja energia eivät aina ole samansuuruiset, koska jokaisella ihmisellä on hyvät ja huonot päivänsä. Ajan värähtelyt vaikuttavat myös selvänäkijään, mutta tämä pystyy käyttämään värähtelyjä tuottavasti työssään itsetuntemuksen ja kokemuksensa ansiosta.

Yksi vastuullisen selvänäkijän työn peruskivi on usko omiin voimiin sekä kyky aistia intuitiivisesti hänen puoleensa luottamuksella kääntyneitä ihmisiä.

Koska selvänäkijän työ ei rajoitu pelkästään selvänäkemiseen, vaan on käytännöllisesti katsoen liitoksissa kaiken ihmisen tekemisen ja henkisen elämän kanssa, on selvänäkijän työtä ajatellen hyödyllistä syventää tietojaan muillakin alueilla, esim. psykologiassa, jonka avulla tulevaa voisi ennustaa tarkemmin ja syvemmin.

Harjoittaakseen laadukasta selvänäkemistä, on omattava nämä taidot:

-       itsevarmuus

-       myönteinen suhtautuminen työhön ja ihmisiin

-       psyykkinen tasapaino

-       vilpittömyys

-       oman vastuunsa ymmärtäminen

-       terveys ja fyysinen hyvinvointi

-       halu ja valmius täydentää taitojaan ja tietojaan jatkuvasti

-       kuun vaiheiden jatkuva seuraaminen (uusikuu, kuun neljännekset, puolikuu ja täysikuu)

-       säännöllinen meditaatio

-       keskittymisharjoitukset

-       maltillisuus

-       kohtuullinen alkoholin käyttö

-       lääkkeistä kieltäytyminen

Tarkempaa informaatiota ja käytännön neuvoja itse parapsykologin työstä saatte viimeisellä luennolla.

Kuvallinen ja sanallinen ajattelu

Erottelemme ihmiset aistimistyylin mukaan kahteen joukkoon: ne, jotka ajattelevat sanoin ja ne, jotka ajattelevat kuvin. Pääasiallisesti saamme kuvallisia aistimuksia ja siksi kuvin ajatteleville ihmisille tällainen informaationsaamismuoto ei tuota vaikeuksia. Sanallisesti ajattelevien henkilöiden taasen on ehdottoman tärkeää harjoitella kuvallista ajattelua.

Seuraavat harjoitukset, kuten edellistenkin luentojen harjoitukset, on tehty niin, että näkömuisti muotoutuu ja kehittyy.

Apuvälineet

Selvänäkökyvyn harjoittamiseen ja parantamiseen käytetään klassisia apuvälineitä, kuten kristallipalloa tai mustaa peiliä (ks. luento 5). Apuvälineinä voi käyttää myös suitsukkeita, polttaa santelipuuta, mirhamia, murattia ja laventelia.

Harjoitusten tekeminen

Kun alat tosissasi harjoitella tätä alaa, on alusta asti hyvä noudattaa tarkkaa harjoitusjärjestystä, jolloin on helppo kontrolloida kykyjään.

Voi olla, että jonkin istunnon aikana ei tapahdu mitään eli et näe mitään. Älä kuitenkaan ajattele, että tämä ”ei mitään” olisi huono saavutus, sillä sen pitäisi herättää sinut päinvastoin tallentamaan jokainen yksityiskohta. Parapsykologista aistimista voi harjoitella vain silloin, kun ymmärtää toiminta- ja aistimismallinsa ja pystyy liittämään ne omalla tavallaan omaan työhönsä.

Katso harjoituksia

Sivun alkuun