Luku 22. Telekineesia ja psykokineesia

Alkusanat

Ihminen kuolee ja heti hänen aiemmin niin täsmällisesti käynyt kellonsa pysähtyy. Lautaset lentävät ilmassa ilman minkäänlaista niitä liikuttavaa voimaa, taulut tippuvat seinältä tai yhtäkkiä lamppu pamahtaa rikki kuin saippuakupla. Arvolasit lohkeilevat tuntemattomasta syystä, samoin halkeilevat lasivitriinit ja kaapit. Esineet katoavat ja löytyvät taas jonkin ajan kuluttua.

Olemme kuulleet tällaisista asioista, lukeneet niistä tai jopa kokeneet sellaisen. Kaikki tämä todistaa sitä, että on olemassa tiettyjä voimia, psyykkistä energiaa, joka voi vapautua hyvin korkean fyysisen ja henkisen jännitteen hetkellä ja joka voi vaikuttaa aineeseen ja esineisiin. Tätä ilmiötä kutsutaan parapsykologiassa psykokineesiksi. Monin kokein on todistettu, että ihminen pystyy liikuttamaan esineitä ja muuttamaan niiden muotoa keskittymällä ja käyttämällä psyykkistä energiaa.

Israelilainen lusikan taivuttelija Uri Geller aiheutti valtavan sensaation tempuillaan ja kokeillaan ja hyötyi suuresti tästä erikoisesta kyvystään.

USA:ssa järjestetään kursseja, joilla opetellaan taivuttamaan haarukoita, siirtämään lyijykyniä, muuttamaan paperiliittimien muotoa ja pyörittämään palloa psyykkisen voiman avulla.

Tieteessä psykokineesiä ei tarkastella pelkkänä leikkinä tai vieraiden huviksi järjestettynä ohjelmana. Monissa instituuteissa ja yliopistoissa ilmiötä tutkitaan ja yritetään selvittää tämän arvoituksellisen ilmiön syntyä. Yksi tämän parapsykologian alueen edelläkävijöitä oli pohjoiscarolinalaisen Duken yliopiston professori Rhine, joka teki tuhansia psykokineesiin liittyviä laboratoriokokeita.

Itse asiassa jokainen, joka vain haluaa kokeilla kykyjään ja käyttää niitä täysin voimin, pystyy kehittämään näitä erikoisia ominaisuuksia itsessään. Tähän tarvitaan vain kärsivällisyyttä ja täydellinen usko itseensä ja omiin voimiinsa.

Henki ja ruumis

Vuonna 355 Bingenin kaupungissa Reinin rannalla tapahtui kummia: ihmisiä viskattiin sängyistään, valtavia kiviä lensi ilmassa, käsittämättömät äänet aiheuttivat pelkoa ja paniikkia ihmisten keskuudessa. Viidensadan vuoden kuluttua siitä Kemptenissä, Bingenin lähellä tapahtui samanlaisia asioita, mutta sillä kertaa ihmiset kuulivat äänen, joka sanoi, että arvoituksellisen ilmiön syy on paikallisten kirkonmiesten ja joidenkin kylän asukkaiden pahat teot.

Nyt vaihdamme paikkaa ja siirrymme Jaavan saarelle, joka on yksi Indonesian suurista saarista. Vuonna 1831 siellä asui 12-vuotias tyttö, jonka päälle satoi kiviä kadulla ja vanhempien kotona. Kukaan ei tiennyt, mistä nämä kivet tulevat. Kivisade oli nähtävissä kahden metrin korkuisena ja kivet tippuivat yleensä tytön jalkoihin, eivätkä aiheuttaneet hänelle mitään vahinkoa. Kivien joukossa oli myös järkäleitä, jotka painoivat jopa yhdeksän kiloa. Joinakin päivinä satoi jopa kaksituhatta kiveä, jotka olivat pääosin pelloilta. Ihmiset, jotka tätä tapahtumaa seurasivat, ottivat joitakin kiviä, merkkasivat ne ja heittivät ne vuoripuroihin, jotka olivat 100 metrin päässä tytöstä. Veteen heitetyt kivet alkoivat hetken kuluttua lennellä purosta pois. Kerran tytön jalkoihin putosi hedelmä puusta. Useimmiten hänen jalkoihinsa satoi kiviä suljetussa tilassa.

Vuonna 1927 kerrottiin Gottsreichissa, Saksassa toisesta tapauksesta: 13-vuotias Tibor meni kalastamaan serkkunsa kanssa. Ilta läheni ja yhtäkkiä serkun ongen viereen putosi kivi pilvettömältä taivaalta. Se ei vahingoittanut poikaa. Pojat päättivät kerätä tavaransa ja lähteä kotiin. Silloin alkoi tippua paljon kiviä, jotka putosivat yleensä poikien väliin pystysuorasti. Ne näkyivät vain, kun heitä katsoi takaapäin ja jotkut kivistä olivat pään kokoisia. Oli mahdotonta sanoa, mistä kivet tippuivat, koska kivisade näkyi vain metrin matkalta maanpinnan yläpuolella.

Serkukset päättivät juosta, mutta tilanne ei siitä parantunut. Kun serkukset olivat melkein lähellä olevan majatalon ovella, kiviä alkoi pudota tiheästi kuin konekiväärin suusta. Pojat juoksivat hengästyneinä taloon. Kun he päättivät jatkaa matkaa, kaikki tapahtui uudelleen ja heidän piti palata taloon. Tosin nyt kiviä alkoi lennellä talossakin ja yksi niistä rikkoi kannun. Majatalossa olevat vieraat ajattelivat, että joku heitti kiviä ulkoa ja alkoivat sulkea ikkunoita. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt mystistä voimaa, sillä kiviä alkoi tulla suljettujen ikkunaluukkujen läpi. Kaikki satavat kivet olivat erittäin kuumia ja pian kaikki paitsi yksi hävisivät.

Krouvin isäntä ehdotti, että putoilevat kivet liittyisivät jotenkin näiden kahden uuden vieraan ilmestymiseen ja pyysi poikia siksi poistumaan talosta.

Serkukset lähtivät majatalosta ja otettuaan muutaman askeleen alkoi korkeuksista lennellä kiviä, mutta tällä kertaa ne olivat paljon suurempia. Lapset kiisivät kotiin. Kivihyökkäys jatkui kuitenkin pienen tauon jälkeen. Kiviä putoili ja lisäksi erilaiset esineet alkoivat liikkua talossa. Keittiön lasioven läpi lensi edestakaisin hiilenpaloja. Isän kivikokoelman kivetkin alkoivat lennellä huoneesta toiseen.

Hieman myöhemmin, kun kivet olivat lakanneet lentämästä, serkukset menivät kirkkoon. Matkallaan sinne heidän jalkoihinsa putosi yhtäkkiä rahaa. Ensin tippui pennejä, sitten isompia kolikoita ja vielä kruunuja.

Ilmiö loppui kuin seinään, kun serkku lähti takaisin tätinsä luo, joka asui kaukana kylästä.

Arvoitukselliset ilmiöt

Bielefeldissä, Saksassa kuoli mies vuonna 1967. Mies törmäsi autolla myrskyn kaatamaan puuhun. Muutaman viikon ajan ennen kuolemaansa mies ei ollut pystynyt nukkumaan öisin, koska pelottavat unet pitivät häntä hereillä ja hän uskoi kuolevansa pian. Lisäksi hän piti pakonomaisesti käsiään päänsä päällä, ikään kuin yrittäisi suojella sitä. Hän toisti jatkuvasti: ”Minusta tuntuu, että jokin on putoamassa päälleni!”.

Joitakin viikkoja miehen kuoleman jälkeen heidän asunnossaan meni yhtäkkiä muutama konjakkilasi rikki. Myöhemmin hajosi maitolaseja ja yksi kristallimaljakko.

Tähän liittyen herää kysymys: ”Olivatko nämä merkkejä kuolleelta vai syntyivätkö ilmiöt lesken alitajunnan toimien tuloksena?”. Monet ovat kuulleet tai kokeneet saman, että kuoleman tultua taloon kellot yhtäkkiä pysähtyvät, taulut tippuilevat tai lasit hajoavat.

Yhtä selittämättömältä vaikuttaa se, että kivet tai muut raskaat esineet liikkuvat ilmassa painovoimasta välittämättä. Levitaatiota on havaittu elottomien esineiden lisäksi myös ihmisillä, kuten olemme kuulleet pyhien miesten ja intialaisten joogien tehneen.

Tunnettu skotlantilainen meedio Daniel Dunglas Home pystyi liikuttamaan erilaisia esineitä ja pystyi nostamaan itsensäkin kattoon asti leijuen siellä jonkin aikaa. Tällainen kyky on nimeltään levitaatio (lat. levitas – kevyt paino) ja sen on ajateltu kuuluvan myös noidille (leviaatiosta kerrotaan lisää luennolla 23).

Ovatko syynä ratkaisemattomat konfliktit?

Aina kun 14-vuotias bremeniläinen oppilas Heiner astui yrityksen hallintorakennuksen kynnyksen yli, halkeilivat kellarin varastossa olevat astiat. Vahingot nousivat tuhansiin silloisiin Saksan markkoihin. Myös poliisi tutki asiaa, mutta turhaan. Lopulta selvisi, että kun poika ei ollut rakennuksessa, kummitus lopetti hajottamisen.

Heineriä tutkittiin Freiburgissa, missä hänen piti vapauttaa yhdeksän tiukasti puupulteilla kiinnitettyä koukkua. Se onnistui häneltä leikiten. Tutkimuksissa selvisi, että pojan ja äidin välit olivat erittäin jännittyneet, sillä poikaa tympäisi olla opettelemassa kyseisessä yrityksessä ja hän taisteli jatkuvasti sisäisesti sitä vastaan.

Tieteelliset tutkimukset todistavat, että parapsykologiset ilmiöt, kuten psykokineesi ja telekineesi johtavat vielä tutkimattomiin psyykkisiin mahdollisuuksiin, potentiaaliin, jota voi käyttää ja kehittää määrätietoisella harjoittelulla. Jokaisella ihmisellä on edellytykset näihin kykyihin, ne nousevat esiin usein tiedostamatta ja yllättäen ja niitä pitää opiskella huolellisesti sekä tarkkailla tiukasti.

Kivisade tyhjästä

Pienessä belgialaisessa kylässä satoi neljän talon päälle kiviä 29.5.1973. Tämä erikoisen tapauksen syntysyitä ei ole pystytty selvittämään. Asiasta kirjoitti Frankfurter Rundschau -lehti. Artikkelissa sanottiin vielä, että tällaisia mystisiä tapahtumia sattui vain silloin, kun lähellä oli tietty 14-vuotias poika.

On tehty paljon ilmoituksia ”lentävistä kivistä”, jotka ilmestyvät suljettuun tilaan, talojen seinien läpi, jotka menevät materiana materian läpi ja tällaisia tapauksia on todistettavasti tapahtunut Australiassa, Indonesiassa ja muutamissa Euroopan maissa. Sveitsiläinen tutkija C. G. Jung pitää tällaisen mystisen ilmiön syynä myös ”psyykkistä jännitystä, joka purkautuu ulkopuolelta”.

Spontaani psykokineesi

Lehdissä kirjoitettiin isoin kirjaimin ja ihmisten keskuudessa kohistiin uskomattomasta, Rosenheimissa asuvalle asianajajalle, Sigmund Adamille sattuneesta tapauksesta, joka sattui 1967 heinäkuun ja 1968 tammikuun välisenä aikana. Aluksi sulakkeet alkoivat palaa. Asianajaja kutsui paikalle sähkömiehen, joka ajatteli kaiken olevan huonoa pilaa, koska kun hän oli juuri saanut sulakkeet vaihdettua uusiin, paloivat ne heti ja valot sammuivat. Lisäksi kaikki sulakkeet kääntyivät jostain syystä 90 astetta.

Sitten sähkölaitos liittyi joukkoon ja asiaa alettiin tutkia tarkasti, sillä puhelinkeskus yhdisti puhelut, joita kukaan ei ollut soittanut, ja kaikki puhelimet soivat, vaikka kukaan ei ollut tilannut puhelua. Tutkimukset eivät johtaneet mihinkään tulokseen, kuten ei sekään, että sähköverkon tarkastajat olivat myös mukana: neljän viikon aikana heidän läsnä ollessaan lamput ja valaisimet hajoilivat.

Vastaanottoaulan seinällä ollut öljymaalaus liikkui tarkastajien päällikön silmien edessä. Se kierähti niin voimakkaasti (320 astetta vasempaan), että jopa taulua naulassa pitävät rautalangat aukesivat. Sama kävi muillekin tauluille. Lisäksi kopiokoneesta valui jatkuvasti kopiointiin tarkoitettua väriainetta.

Laitteeseen seurantaa varten liitetty virran voimakkuutta mittaava laite näytti 50 ampeerin heittoja. Normaalin virran vahvuuden pitäisi pysyä 10 ampeerissa. Myös turvalaite oli liitetty verkkoon, mutta käsittämättömät ilmiöt vain jatkuivat. Tarkastusta johtavan työntekijän raportista kävi ilmi, että sähköverkko oli kunnossa ja että näiden selittämättömien ilmiöiden aiheuttajan oli oltava jokin voima, joka syntymistä ei pystytä selittämään, eikä se liity mitenkään teknisiin laitteisiin.

Tällöin mukaan tutkimuksiin otettiin freiburgilainen parapsykologi Hans Bender. Huolellisten tutkimusten jälkeen hän ilmoitti, että ”sähkövirran heittelyt rekisteröineen laitteen ansiosta saimme objektiivisia todisteita spontaanin psykokineesin olemassaolosta”. Hänen tutkimuksistaan selvisi, että mystiset tapahtumat alkoivat vain silloin, kun toimiston työntekijä Annemaria Schabel oli paikalla, ja loppuivat vasta sitten, kun nainen oli lomalla.

Professori Bender haastatteli Annemariaa paljon ja haastattelun aikana tämä kertoi kärsivänsä ”kovasta sisäisestä jännityksestä”. Nainen sanoi päällikölleen asianajaja Adamille, että mittarin pitäisi alkaa toimia juuri nyt”. Ja niin todellakin kävi, kun hän vain vilkaisi mittaritaulua.

Professori Bender teki johtopäätöksen tutkimuksistaan, että tässä tapauksessa ”vaikutti psykokineesi eli psyykkiset voimat voivat vaikuttaa materiaan”. Pelkästään Euroopassa ja USA:ssa on tullut esiin n. 500 samanlaista tapausta.

Kotirouva hämmästyttää asiantuntijat

Savuke roikkui 20 cm:n korkeudessa pöydän päällä ikään kuin sitä olisi liikuttanut näkymätön käsi. Nelikymmenvuotiaan naisen kädet olivat roikkuvien savukkeiden ympäröimät ja nainen tärisi valtavan psyykkisen jännityksen vuoksi viimeisillä voimillaan. Tämän mielenkiintoisen kokeen ohjasi Leningradilaisen bioinformatiikan tutkimusinstituutin johtaja Leonid Vasiljev, joka teki koetta vaimonsa insinööri Nina Kulaginan kanssa. Ninalla oli epätavallinen kyky liikuttaa pöydällä olevia esineitä, kuten esim. lautasia, laseja, tulitikkuja ja ruokaa koskematta niihin sormellaankaan. Hän pystyi myös pysäyttämään seinäkellon heilurin koskematta siihen. Kompassin neulaa hän pystyi liikuttamaan tekemällä jonkin aikaa käsillään nopeaa, ristinmuotoista liikettä 5 – 10 cm etäisyydellä kompassista.

Ninan erikoisten kykyjen vuoksi tapaus tutkittiin perusteellisesti. Professori Teletski kirjoitti Ninasta Pravdaan 17.3.1968: ”Nina Mihailovnalla (isännimi venäläisissä nimissä, Kulagina on sukunimi) on uusi ja tuntematon energianhallintakyky, mikä määritellään ja luokitellaan myöhemmin luonnontieteellisin menetelmin”.

Raskain paino, jota Nina pystyi liikuttamaan, oli 500 kg, mitä varten hänen piti keskittyä intensiivisesti kaksi tuntia pystyäkseen siihen. Korkeasta verenpaineesta ja sydänkohtauksista kärsivän Ninan pulssi kohosi aina hänen käyttäessään psykokineettisiä kykyjään ja tällaisen keskittymisen aikana hän menetti painostaan kaksi kiloa. Tämän vuoksi kokeita tehtäessä oli aina lääkäri paikalla.

Psykokineettiset valokuvat

Vuonna 1967 psykiatrian professori Jules Eisenbud julkaisi kirjan ”The world of Ted Serios”. Kirja kertoo henkilöstä nimeltä Ted Serios, joka pystyi valokuvaamaan ajatuksen voimalla. Hän oli nelikymmenvuotias, työssä käyvä ihminen, joka pystyi luomaan ”psyykkisiä valokuvia” eli kuvia, jotka tiedostamatta tai tietoisesti siirtyivät automaattisen polaroid-kameran valokuviksi. Tämän tehdäkseen Serios katsoi pienen pahviputken läpi kameran linssiin, pinnisti, huitaisi kätensä alas ja odotti kuvaa. Joskus piti odottaa tunteja. Aluksi hahmottuivat vain ääriviivat, jotka pikku hiljaa tarkentuivat ja muodostui tunnistettava kuva: yleensä se oli rakennus, esim. Hilton hotelli Washingtonissa tai Frauenkirche Münchenissä.

Tietyn paikan kuvauksessa Serios onnistui harvoin saamaan oikeaa vastaavan kuvan, toisin kuin spontaanissa valokuvauksessa. Hän teki kuvia, jotka muistuttivat Rothenburg ob der Tauberin näkymiä ja kaupunkikuvaa, mutteivät olleet kuitenkaan täysin samoja. Tunnetuin Seriosin tekemä kuva on täydellinen kopio Chicagon historiallisessa museossa olevasta neanderthalinihmisestä.

Seriosin onnistui tehdä muitakin psykokineettisiä valokuvia, kuten erään chicagolaisen yrityksen pääkonttorirakennuksen, kauniiden maalaistalojen kuvia sekä kuvia ystävistään ja tunnetuista vaikuttajista.

Jokaisen kuvan tekemiseen Serios käytti omaa fyysistä ja psyykkistä energiaansa ja menetti hyvin paljon voimiaan, minkä vuoksi hänen piti pitää vapaapäiviä palautuakseen.

Epätavalliset psykokineettiset ilmiöt

Herra kysyi häneltä: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva." Herra sanoi: "Heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä. (2. Moos. 4: 2 – 3) Tämä Raamatun ote on yksi esimerkki, joka osoittaa telekineesin olevan olemassa. Raamatussa on lisää aiheesta Joosuan kirjassa (Joos. 10: 11): ”Amorilaisten paetessa israelilaisia Bet-Horonin rinnettä alas Herra antoi sataa heidän päälleen kiven kokoisia rakeita koko matkan Asekaan saakka, ja heitä kuoli paljon. Rakeet surmasivat heitä enemmän kuin israelilaisten miekat”. Toisessa Kuninkaiden kirjassa on kirjoitettu (2. Kun.6: 5 – 6): ” Puunkaadossa eräältä oppilaalta lensi kirves varrestaan veteen. "Voi, herrani", hän huusi, "se oli vielä lainattu! Silloin Jumalan mies kysyi: "Mihin se putosi?" Oppilas näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen siihen kohtaan, ja kirves nousi pinnalle kellumaan "

Uudessa Testamentissa Markus kertoo myrskyn lannistamisesta (Mark. 4: 37 – 39): ”Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!" Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: "Vaikene, ole hiljaa!" Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven”.

Samanlaisia ilmiöitä on Raamatussa paljon, esim. ”Jerikon torvet”, joiden soidessa keskittyminen kohosi ja ajatustoiminnan voima kasvoi siinä määrin, että muurit sortuivat.

Tähän päivään saakka on erilaisia teorioita muurien sortumisesta: on puhuttu atomipommin räjähdyksestä, josta on tullut erittäin voimakas paineaalto ja erittäin voimakkaasta maanjäristyksestä sekä tuntematonta alkuperää olevista aseista.

Todennäköisin selitys, jota myös on kritisoitu, on hypoteesi siitä, että on olemassa psyko- ja telekineettisiä voimia, jotka syntyvät kollektiivisen ajatustoiminnan vaikutuksesta.

Atomirakenteen muuttuminen

Jotkut johtavat tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että rakentaessaan valtavia pyramidejaan muinaiset egyptiläiset käyttivät ajatusvoimaa, psykotelekineesiä ja levitaatiota asetellakseen paikoilleen valtavat kivenjärkäleet, joista osa painoi jopa 600 tonnia, sillä normaali ihminen ei olisi pystynyt silloin käytettävissä olevilla apuvälineillä siirtämään tuollaisia massoja.

Kivet, jotka yhtäkkiä roikkuivat ilmassa? Kellot, jotka ilman näkyvää syytä pysähtyvät yhtäkkiä? Lasit, jotka hajoavat kahtia? Mitä mystisiä, selittämättömiä voimia näiden ilmiöiden takana on? Parapsykologit keksivät näille ilmiöille termit psykokineesi ja telekineesi.

Psykokineesi (psiche - sielu ja kinein – liikuttaa) tarkoittaa puhtaasti psyykkistä vaikuttamista materiaaliseen esineeseen ilman näkyvää fyysistä toimintaa. Tällainen vaikutus voi olla tiedostamatonta (voimakas emotionaalinen ärsyke erityisesti nuorten sukukypsyyden kehittymisen aikana) sekä tiedostettua, tahdonvoimalla kehitettyä.

Esimerkkejä oli mm. kappaleessa ”Henki ja ruumis”.

Jos kokeen tekijä ei vaikuta esineeseen suoraan, on kyse telekineesistä (kreikk. tele – kauas, kinein – liikuttaa). Aluksi oltiin sitä mieltä, että psykokineettiset ilmiöt, kuten esineiden taivuttaminen (ks. kappale ”Uri Gellerin maailma”), ovat henkisten voimien välitöntä vaikutusta testattavaan esineeseen.

Uudet tieteelliset tutkimukset eri metalleista, kristalleista ja orgaanisista aineista, erityisesti englantilaisen atomifysiikan professorin John Hastedin ja ranskalaisen metallurgin, tohtori Crussardin tutkimukset ovat osoittaneet, että psykokineettiset ilmiöt johtuvat tutkittavan esineen atomirakenteen muuttumisesta, kun siihen vaikutetaan psyykkisesti.

Materiaalisen esineen atomirakenteen muutoksia voivat olla

• muodon muuttuminen (taipuminen, venyminen)
• vahvuuden muuttuminen
• määrän muuttuminen.

Kaikilla on psi-kykyjä

Amerikkalainen IBM:n insinööri, Marcel Fogel halkaisi kahtia kolme millimetriä paksun rautalangan psykokineettisesti. Testiä seurasi skeptinen tohtori Peter Starroc, Stanfordin yliopiston sovelletun fysiikan professoreita sekä kirurgian tohtori Wilfred Leins. Marcel Fogel, joka oli mukana magneettinauhaan liittyvissä kehitystöissä, oli tätä ennen pystynyt vain ajatuksensa voimalla taivuttamaan lusikan niin, että lusikan alkuperäistä muotoa oli mahdoton määritellä.

Kaliforniassa entinen kutomon työntekijä Lawrence Kennedy opetti kaikille kiinnostuneille psykokineesiä. Vain kuusi opiskelijaa 500:sta, joiden joukossa oli monia akateemisesti koulutettuja ihmisiä, läpäisi loppukokeen, johon kuului mm. lusikan taivuttaminen psykokineettisin keinoin.

Saksalainen tutkija tohtori Walter Franck, joka johti luonnonlääketieteellistä osastoa ja oli erikoistunut buddhalaisuuteen, osasi yhdistää tämän uskonnon nykytieteiden kanssa ja keksi, miten tällaisen kokonaisvaltaisen ymmärryksen perusteella pystytään kehittämään paranormaaleja kykyjä. Franck väitti, että jokaisella ihmisellä on paranormaaleja kykyjä, jotka tarvitsee vain tiedostaa, minkä jälkeen niiden kehittäminen harjoittelun avulla on mahdollista. Tähän tarvitaan ehdottomasti hieman intoa asiaan, kärsivällisyyttä ja tahdonvoimaa.

Franckin mukaan opiskeluprosessin aikana toiston myötä syntyy ns. morfogeneettinen kenttä (kenttä, jolla ei ole materiaalista muotoa ja joka liittää kaiken maailmankaikkeudessa toisiinsa), joka syntyy kaikkien osallistujien kollektiivisen potentiaalin tuloksena. Termin morfogeneettinen kenttä keksi biologi Rupert Sheldrake, joka asetti itselleen kysymyksen, miksi elävät olennot lähes aina kehittävät persoonallisia muotoja, joka määrittelee niiden sen hetkisen ulkomuodon. Toisin sanoen tämä tarkoittaa seuraavaa: kaikilla maailman prosesseilla ja asioilla on jo näkymätön ennalta määrätty muotonsa. Näin syntyy malli, jonka ilmestyminen tulee sitä todennäköisemmäksi, mitä enemmän siitä on kopiota.

Tämä näkyy monissa asioissa luonnossa ja myös ihmisen elämässä. Esim. koska vetyatomi on ollut fyysisesti tietynlainen yli miljardi vuotta, on silläkin morfogeneettinen kenttä. Tämä kenttä pystyy tekemään uskomattomia, kuten esim. että jokin atomeista alkaa ilmentyä rauta-atomina.

Ihmisillä tämä tarkoittaa sitä, että jos suurin osa yksilöistä on sitä mieltä, että paranormaaleja voimia ei ole olemassa, silloin mitään tällaisia ilmiöitä ei synnykään ja jos syntyy, niin hyvin harvoin. Mitä isompi määrä ihmisiä alkaa määrätietoisesti kehittää paranormaaleja kykyjään, sitä voimakkaammin ilmiöt esiintyvät ja sitä helpompi paranormaaleja kykyjä on oppia ja harjoitella.

Tämä teoria perustuu arvostetun brittiläisen biokemistin Rupert Sheldraken opetuksiin. Hän väitti, että kaikkia maailmankaikkeuden muotoja ohjaa tapa ja ne seuraavat malleja, jotka ovat vakiintuneet tapojen toiston seurauksena näkymättömiksi, transsendenttisiksi rakenteiksi. Nämä rakenteet Sheldrake nimesi morfogeneettiseksi kentäksi. Tämä kenttä on punoutunut todellisuuden ympärille. Se ohjaa kaikkia voimia kaikkialla maailmankaikkeudessa äärettömästä, loputtomasta ja kokemuspitoisesta ajatusten aarreaitasta.

Myös lasersädettä voi ”taivuttaa”

Saksalainen, psykokineettisiä kykyjä omaava meedio Karen Getsla onnistui ”taivuttamaan” n. kolmen metrin pituista lasersädettä erään testin aikana. Kokeessa tarkistettiin huolellisesti lämpötila laserin sisällä ja sen ulkopuolella, mitattiin ilman liikkeet tilassa, ilmankosteus, mekaaniset värähtelyt ja ilmanpaine.

Karen ei koskenut kertaakaan laseriin tai muihin laitteisiin, jotka olivat laboratoriossa. Meedion aiheuttama vaikutus lasersäteeseen tuli kirjatuksi viidellä erilaisella tallentimella. Kokeen aikana Karenin onnistui neljä kertaa taivuttaa lasersädettä psykokinettisesti. Osaston johtaja, fysiikan professori, tohtori William Eidson totesi kokeesta: ”Jos pystyisimme oppimaan käyttämään oikein Karen Getslan tuntematonta vakuumienergiaa, olisi se mullistus fysiikassa”.

Demonien vallassa oleva sveitsiläisnainen

Zürichiläinen psykiatri Hans Näegli-Oserd on tutkinut ”hienojakoista maailmaa”. Erään kerran hänen vastaanotolleen tuli 78-vuotias nainen, joka oli täysin poissa tolaltaan, eikä tiennyt, mitä hänelle tapahtuu. Nainen kertoi, että hänen asunnossaan tapahtuu jatkuvasti käsittämättömiä asioita, jotka pelottavat häntä. Esineet vaihtelevat paikkoja, vaikka kukaan ei ole koskenut niihin. Maton alta tulee joskus esiin vesiläiskä ja maton hapsut kulkevat ympäriinsä ikään kuin joku olisi leikannut niitä saksilla. Esineet katoavat ja ilmestyvät uudestaan, olohuoneen lampussa roikkuu naru, joka on yhtäkkiä silmukalla. Ajoittain kaikki tekniset laitteet lakkaavat toimimasta.

Psykiatri tutki tarkasti paranormaalit ilmiöt, joita oli yli sata, ja varmistui asiasta itsekin. Hän oli nyt täysin varma, että vanha rouva oli demonien vallassa ja ajatteli, että rouva kärsii jossakin määrin sairaudesta, jossa demoni on vallannut hänet, muttei ole ottanut häntä vielä täysin valtaansa. Lääkäri aloitti parantamisen valtaamisesta niin, että oletti jonkin tuntemattoman kuolleen henkilön haamun tai hengen aiheuttavan sairasta käyttäytymistä, jolloin tässä tapauksessa syntyi telekineettisiä ilmiöitä.

Sähkön tuottaminen telekineesin avulla

Kotirouva Ellen Fortson, neljän lapsen äiti Ohiosta, pystyi antamaan itsessään kehittynyttä sähköenergiaa sormenpäittensä kautta liikuttaen samalla käynnistysnappulaa monta kertaa. Johdossa ei ollut sähköä ennen tätä.

Glasgow’n yliopiston professori Archie Roy kertoi skotlantilaisen Robert Halpernin erikoisesta voimasta. 38-vuotias edinburgilainen Halpern hoksasi kykynsä täysin sattumalta. Erään professori Royn ohjaaman kokeen aikana Halpernin onnistui pyöräyttää etäisyydeltä tulitikkuaskia 100 astetta sekä siirtää toisen huoneen pöydällä olevaa suurta määrää tyhjiä maitopulloja. Tämän erikoisen retropsykokineettisen ilmiön professori Roy näki vuonna 1981 ja me voimme harjoitella sitä harjoituksella 22.7: Retropsykokineesitesti punnuksen ja kolikoiden avulla.

Professori istui television ääreen katsoakseen laukkakisoja. Kun hevosia tuotiin lähtöön, tuli professorille äkkiä tunne, että pitäisi lyödä vetoa Atlantis -nimisen hevosen puolesta. Istumalla ajatuksissaan hevosen selkään ja päättämällä teoriansa perusteella tiivistää ja vahvistaa tulosta jatkuvan takaisinkytkennän avulla. Professori katsoi ainakin kuusi kertaa hevoskilpailulähetyksen uusinnan. Tämän ansiosta hänen retropsykokineettinen voimansa heräsi ja vahvistui ja mahdollisesti se oli myös syy professorin oikeaan ennakkotuntemukseen. Joka tapauksessa professori alkoi tuntea itsensä tuloksen vuoksi vakuuttuneemmaksi ja jatkoi kokeitaan vielä kauan selvittääkseen tämän ilmiön.

Uri Gellerin maailma

Israelilaisesta Uri Gelleristä alettiin puhua vuonna 1971. Hän oli tuolloin 24-vuotias taikuri. Kollegoistaan poiketen hän ei esittänyt perinteisiä ”jänis hatusta” –temppuja, vaan käytti lusikoita, metallirenkaita, kelloja ja lukkoja. Geller piti hellästi lusikkaa sormissaan, jolloin lusikka alkoi taipua. Hän avasi metallirenkaita koskematta niihin ja korjasi kelloja vain katsomalla niihin.

Vuodesta 1968 lähtien koululaisille esiintynyt Geller aloitti muunkinlaiset esitykset, jolloin hänet löysi kuuluisa amerikkalainen parapsykologi Andrei Puharish. Siihen asti Geller oli kieltäytynyt kykyjensä tutkimisesta, mutta Puharish vakuutti ottavansa Gellerin vakavasti ja haluavansa tehdä tämän tärkeän tehtävän.

Monien kokeiden ja testien jälkeen Puharish totesi, ettei Geller ole taikuri, vaan hän on oikea meedio, joka pystyy hallitsemaan materiaa psyykensä avulla eli tällä oli psykokineettisiä kykyjä. Puharish selvitti monia asioita Gellerin elämästä. Geller kertoi, ettei tiedä, miten hän on saanut kykynsä, jonka hän tunsi jo pienenä poikana. Kuusivuotiaana Geller huomasi pystyvänsä lukemaan äitinsä ajatuksia. Kerran äiti palasi kotiin korttipelistä ja pikku Geller katsoi äitiään ja sanoi tarkan summan, jonka äiti oli hävinnyt.

Hän sai kouluvuoden alussa lahjaksi kellon, joka ei käynyt oikein, ja alkoi tutkia sitä erittäin tarkasti ja huomasi ihmetyksekseen, että kellon viisarit alkoivat liikkua nopeammin. Kerran ravintolassa hänen lusikkansa katkesi ja haarukat ja veitset alkoivat taipua. Tällainen sai Gellerin vanhemmat huolestumaan siinä määrin, että alkoivat ajatella pojan lähettämistä psykiatrille.

13-vuotiaana Geller hallitsi kykynsä täysin. Hänen onnistui hajottaa pyörä keskittymällä voimakkaasti. Koulun kokeissa hänen onnistui lukea parhaimpien oppilaiden ajatuksia vain keskittämällä katseensa näiden takaraivoon saadakseen selville, mitä näiden päässä liikkui. Näin Geller sai aina hyviä arvosanoja.

Parapsykologi Puharish oli haltioissaan Gelleristä, sillä tutkijat olivat jo kauan tutkineet meedioiden kykyjä ja yrittäneet löytää sen lähteen, josta meediot ammensivat kykynsä. Tutkiminen ei ollut vielä onnistunut, sillä suurin osa meedioista ei osannut käynnistää tai sammuttaa kykyään tahdonalaisesti. Näytti siltä, että Uri Geller pystyi ohjailemaan erityistä kykyään aina, kun halusi. Puharish hypnotisoi Urin aamulla 1.12.1971 saadakseen näin tietää jotakin kyvyn syntymisestä. Hypnoosin aikana Geller kertoi tapauksesta, joka tapahtui hänelle kolmivuotiaana. Hän oli silloin eräässä puistossa Tel-Avivissa ja näki yhtäkkiä yllään leijuvan hohtavan, pallon muotoisen esineen, joka lähestyi häntä päästäen korkeita ääniä. Uri ikään kuin kylpi tämän esineen valossa ja kaatui sitten maahan täysin tunnottomana. Gellerin kertoessa tätä Puharish kuuli jatkuvasti äänen, jonka hän kuvaili olevan ”ei Maasta peräisin, metallinen”.

Ääni sanoi: ”Löysimme Urin puistosta, kun hän oli kolmevuotias. Hän on meidän yhteytemme, jonka pitää auttaa ihmiskuntaa. Ohjelmoimme hänet silloin puistossa, sillä ihmiskunta on maailmansodan partaalla, mutta Uri on se, joka auttaa välttämään katastrofin. Hän on valittu ja hänellä on valtava voima…”

Herättyään Uri ei tiennyt eikä muistanut, mitä oli tapahtunut, eikä puhunut aiheesta sen koommin. Luultavasti oli niin paljon skeptikoita, jotka pitivät Gelleriä huijarina, joka järjestää temppunsa käyttäen apunaan nykytekniikkaa. Parapsykologi Puharish todisti kuitenkin, että koe oli objektiivinen ja että hän oli poistanut kaikki huijaamisen ja illuusion luomisen mahdollisuuden.

Kun Uri oli vuonna 1972 Münchenissä, pyysi eräs häntä jatkuvasti vaivannut toimittaja häntä esittämään jotakin yleisölle. Geller mietti ja vastasi: ”Mitä sanoisitte, jos köysirata pysähtyisi kesken matkan?”

Toimittajat olivat tyytyväisiä vastaukseen ja koeradaksi valittiin Hochfellenin köysirata. Gondoli lähetettiin ylös ja Geller alkoi keskittyä siihen. Aikaa ei tarvittu kauan. Gondoli lähi tulemaan alaspäin, mutta mitään ei vielä tapahtunut. Jonkin ajan kuluttua gondoli lähti taas ylös, viipyi siellä jonkin aikaa ja palasi taas takaisin. Urin jalat pettivät yhtäkkiä ja toimittajat huomasivat tämän ja halusivat palata takaisin, mutta yllättäen – täysin odottamatta – gondoli pysähtyi kesken matkan. Köysiradan ohjaaja soitti sähkökeskukseen ja sai tietää, että pysähdyksen syy oli palanut sulake. Laitteet tarkastettiin huolellisesti, eikä mitään tarkoituksellista sormeilua havaittu.

Geller esiintyi Ison-Britannian televisiossa eräänä sunnuntaina klo 12. Hän oli aiemmin ilmoittanut yrittävänsä keskittymällä taivuttaa kaikki Englannin lusikat ja haarukat. Ohjelmaa seuraavien ihmisten odotettiin soittavan ja ilmoittavan, kun näin tapahtuu. Ja niin tuona sunnuntaina hieman oletetun ajan jälkeen alkoivat puhelimet soida: 300 lusikkaa ja haarukkaa oli taipunut ja yli tuhat toimimatonta kelloa alkoi käydä normaalisti ikään kuin ne eivät olisi rikki olleetkaan.

Erään radiolähetyksen aikana englantilainen rouva Dora Portman kuuli Uri Gellerin äänen, joka sanoi, että kuulijan tulisi ottaa ruokailuväline ja yrittää taivuttaa sitä keskittymisen voimalla. Hänen yllätyksekseen liemikauha alkoi vääntyä huojuen ja sen pinnoite alkoi halkeilla. USA:ssa asuva ja työskentelevä saksalainen raketti-insinööri Werner von Braun kiinnostui erittäin paljon Gellerin kyvyistä ja kutsui tämän esittelemään taitojaan kotiinsa, missä Gellerin onnistui litistää Braunin kultainen vihkisormus. Jonkin ajan kuluttua Braun huomasi, että hänen juuri aamulla vaihtamansa laskimen patterit lakkasivat toimimasta. Geller otti laskimen käsiinsä ja se alkoi taas toimia. Tämän jälkeen Braun arveli, että Geller pystyy tuottamaan sähköenergiaa.

Psykokineesi ja kvanttifysiikka

1970-luvun lopulla fyysikot Helmut Schmidt ja Evan Harris Walker julkaisivat oman teoriansa havainnoista. He olivat sitä mieltä, että paranormaalit ilmiöt, kuten psykokineesi ja telekineesi, kuuluvat perusolemukseltaan kvanttifysiikan alueelle. Schmidtin teorian ansiosta luotiin yliaistimisesta matemaattinen malli, johon sisältyi vain muutama fysiikan edellytys ja siinä otettiin huomioon meedion fysiologia ja parapsykologia.

Walker alkoi käsitellä kahta näistä tekijöistä ja teki uuden havainnon ”kadonneesta monitahoisuudesta”, minkä perustana, kuten hän olettikin, ovat kvanttireaktiot. Lisäksi hän yritti muotoilla erittäin laajaa teoriaa yliaistimisesta ja psykokineesistä eli teoriaa, johon kuuluisi uuden tietoisuuden ymmärtämisen lisäksi myös kvanttifysiikka.

Tätä varten meidän on tutustuttava lähemmin kvanttifysiikan periaatteisiin ja avattava sitä hieman. Siirrämme ihmiselämämme tavallisessa arjessa havaitsemamme tapahtumat esineisiin, jotka ovat meihin nähden ”normaalin” kokoisia. Kaikki nämä esineet ovat rakenteita, jotka koostuvat miljardeista atomeista, eikä tuossa valtavassa määrässä ilmene joidenkin pienten yksiköiden, kuten neutronien tai elektronien, epätavallista käyttäytymistä.

Newtonin fysiikan lakien perusteella voidaan päätyä siihen, että ”normaalin kokoiset kappaleet” kiihtyessään lähelle valonnopeutta alkavat ilmentää tällaisessa tilanteessa ”erikoisia suhteellisia vaikutuksia”.

Tätä prosessia selventää esimerkki biljardipelistä. Kuvitellaan, että pallo osuu pöydän reunaan sopivalla nopeudella ja tietyssä kulmassa ja kimmahtaa aina takaisin vastaavassa kulmassa. Tällainen ei ole mahdollista kvanttien ja hiukkasten maailmassa, sillä jos ajatellaan, että biljardipallo on elektroni ja biljardipöydän reuna on yksi atomi, on jokainen törmäys epämääräinen, koska elektroni voi kimmahtaa mihin suuntaan tahansa.

Elektronin jokaisella mahdollisella suunnalla on oma tilastollinen todennäköisyytensä, mikä tarkoittaa, että jos atomissa on suuri määrä elektroneja, niistä jokainen liikkuu omaan mahdolliseen suuntaansa suhteessa suunnan todennäköisyyteen. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että subatomaarisella tasolla jokainen tapahtuma on mahdollista ennustaa tilastollisesti.

Rinnakkaismaailmat

Tämän teorian voi kuvailla olevan ”hetkellinen” ja vaikeasti selitettävä paranormaali tapahtuma. Paranormaaleilla ilmiöillä on näin ollen vain oletusarvo ja tiedetään, että ne voivat tapahtua ajan ja tilan tuolla puolen. Tästä on todisteena prekognitio ja telepatia.

Lontoolainen atomifysiikan professori John B. Hasted tutki psykokineesiä metallitangon murtumista tarkastelevien tutkimustensa aikana, minkä ansiosta hänelle selvisi, että psykokineetiikan vaikuttaessa metalliin myös atomirakenteessa tapahtuu muutoksia, minkä syynä eivät voi olla minkäänlaiset okkultistiset voimat. Lisäksi hänelle selvisi, että atomit voivat siirtyä paikasta toiseen eli ilmestyä yhtäkkiä paikassa, jossa niitä ei kuuluisi olla. Kaikki tämä johtaa päätelmään siitä, että on olemassa rinnakkaismaailmoja, jotka ovat vierekkäisiä suhteessa meidän maailmaamme. Niitä eivät asuta yliluonnolliset olennot tai henget, kuten on yleensä oletettu, vaan me itse olemme näiden maailmojen osia. Professori Hasted pystyi hahmottamaan tutkimustensa perusteella pitkän ajan kuluessa psykokineettisen voiman, joka oli hänen tutkimillaan ihmisillä. Hän kiinnitti metallin murtumiin anturit, jotka lähettivät sähkösignaaleja, kun osa metallia alkoi muuttua keskitetyn psykokineesin vaikutuksen voimasta. Voidakseen tehdä kokeen mahdollisimman objektiivisesti, kokeeseen osallistuvat pysyivät muutaman metrin päässä metallista, jotta oltiin täysin varmoja, ettei kukaan päässyt sormeilemaan esinettä.

Haurasta metallia ei voi taivuttaa nopeasti, sillä liian nopeasti taivutettaessa se voi yksinkertaisesti vain mennä poikki eli muodonmuutos on mahdollista vain, kun siihen kohdistetaan voimaa asteittain. Alan kielellä tästä käytetään termiä ”juoksevuus”. Mutta tässä tutkimuksessa fyysikot keskittyivät metallin taipumiseen alle kriittisen aikavälin, mikä tarkoitti, että psykokineettisestä vaikutuksesta syntynyt metallin juoksevuus oli metallin tavallisten ominaisuuksien vastainen.

Meedion kyvyt omaavat ihmiset näkevät enemmän kuin muut

Hasted ajatteli kemiallisten ominaisuuksien olevan laajemmalle levinneitä ja erityisiä syvempiä aistimismuotoja kuin ajatellaan. Hän oli vakuuttunut, että kaikki kokeeseen osallistuvat, joilla oli siis meedion kykyjä, näkevät enemmän, kun hän pystyisi havaitsemaan. Hän päätyi myös siihen, että meedion kykyjä omaavat ihmiset ovat yhdistävä lenkki rinnakkaismaailmoihin, joihin nämä myös pystyvät olemaan yhteydessä.

Hastedin teoria koski myös tulisilla hiilillä kävelyä, jossa siis liikutaan hitaasti hehkuvien hiilten päällä, eikä hän etsinyt tälle vain mentaalisia syitä. Hänen teoriansa mukaan on olemassa todellinen fyysinen este, jo mainittu maailmankaikkeuden pinta, joka estää jalkapohjia palamasta.

Yhden testattavan onnistui käynnistää pieni sähkömoottori, jota hän piti käsissään, mistä tutkija päätteli, että molempien maailmankaikkeuksien välisten energeettisten tasojen välillä on ero, mistä edellä mainittu prosessi johtuu.

Professori Hasted lisäsi pohdintoihinsa: ”Olen vakuuttunut siitä, että se, mitä tapahtuu taivutettaessa metallia, ei ole mitään muuta kuin atomien liikettä ja näin pystymme todistamaan psykokineesin olemassa olon”.

Kadottaminen ja uudelleen löytäminen

Tutustuttuamme tutkijoiden hypoteeseihin rinnakkaismaailmoista, yritämme nyt liittää sen arkielämäämme.

Jokainen on varmasti joskus kadottanut jotakin ja luullut menettäneensä sen lopullisesti. Esine kuitenkin ilmestyy yhtäkkiä jostakin, kuin tyhjästä. Pidämme tällaista kadottamista ja löytymistä yleensä omien aistielinten hetkellisenä terävyyden muuttumisena, muistin pätkimisenä tai omana huolimattomuutena. Kuitenkin tilanteesta jää epämiellyttävä tunne juuri siksi, että sellaista tilannetta ei pysty selittämään mitenkään, koska ei ole mitään järkeviä argumentteja tilanteen selittämiseksi.

Tässä kuvaan astuu psykokineesi ja yritämme kaikkien kokemiemme tilanteiden perusteella selittää ilmiön vaikutuksen.

Jos on olemassa atomeja, jotka katoavat yhdestä paikasta ilmestyäkseen jossain muualla, niin miksei samaa voisi tapahtua tavallisille arkisille esineille, jotka koostuvat samoista atomeista. Voi kuitenkin olla mahdollista synnyttää tiedostamattaan psykokineettisiä voimia, jotka mahdollistavat siirtymisen tilassa ja tilasta toiseen, jonka siis oletetaan olevan toisessa ulottuvuudessa.

Hastedin katsantokanta on sellainen, että esim. meediot, joilla on psykokineettisiä kykyjä ja käyttäessään niitä esim. haarukoihin ja lusikoihin, kuten Uri Geller, siirtävät esineet kykynsä avulla toisten maailmojen läpi eli he käyttävät vielä tutkimattomia ulottuvuuksien välisiä kanavia.

Asiassa on yksi erittäin mielenkiintoinen näkökulma, teoria, joka sisältää monenlaisia asioita. Tietenkään tätä ei ole mahdollista tehdä normaalien aistielimien puitteissa, mutta ei asiaa kuitenkaan tarvitse siksi pitää satuna.

Olemme juuri tulleet kaiken tiedon alkuun ja tiedämme myös, että maailmankaikkeutemme on täynnä salaisuuksia, jotka odottavat sitä hetkeä, jolloin selvitämme ne.

Laboratoriokoe psykokineettisten kykyjen selvittämiseksi

Amerikkalainen parapsykologi ja biologi Josef Banks Rhine teki Duken yliopistossa pohjois-Carolinassa sekä selvänäköisyystestejä (luento 21) että myös psykokineesitestejä.

Kokeessa testattiin arpakuutioilla; testattava yritti vaikuttaa arpakuutioon pelkästään ajatuksen avulla eli vain toivomalla, että ne kääntyisivät ennalta-ajatellusti. Tätä voidaan harjoitella harjoituksen 22.3: Psykokineettinen vaikutus arpakuutioihin avulla.

Tässä kokeessa professorin Rhinen testattava yrittää siirtää arpakuutioita niin, että ne pyörivät ennalta sovittuihin silmälukuihin. Arpakuutiot heitetään professorin suunnitteleman koneen avulla, jotta mekaniikan avulla oli mahdollista sulkea pois kaikenlainen vaikuttaminen toimintaan. Kokeessa käytettiin naamioitua kameraa, joka kuvasi arpakuutiot jokaisella heitolla, jotta tulokset voitiin tarkistaa ja jotka testin osallistuja kirjasi ylös.

Myönteisten kokeiden ja testien tulosten jälkeen professori Rhine oli lopullisesti vakuuttunut psykokineesin olemassaolosta ja siitä, että tällaisia kykyjä voi olla kaikilla ihmisillä, mutta eriasteisina. Psykokineesiä voidaan siis pitää voimana ja kykynä, joka on jokaisella ihmisellä.

On ollut ja on yhä paljon näkemyksiä, jotka pitävät psykokineesiä okkulttistisena ilmiönä lähinnä sellaisilta tahoilta, jotka eivät ole ilmiötä juurikaan tutkineet.

Maailman parhaimpien laboratorioiden tulokset Neuvostoliitosta, USA:sta, Englannista, Ranskasta, Italiasta ja Saksasta eivät ole pystyneet lopettamaan perustelematonta kritiikkiä.

Klassinen tiede on ensi sijassa ”keino kuvailla fyysistä maailmaa” ja vasta sen jälkeen keino vastata kysymykseen asioiden havaituista syistä. Teoriaa kehiteltäessä käytettiin kuviteltuja malleja, jotka heijastivat siihen mennessä saatua kokemusta.

Ajatusten muuttumisen alku näkyy ydinfyysikoilla, sillä malleissa, joiden avulla yritetään selittää alkeishiukkasten käyttäytymistä, on erikoisia ominaisuuksia.

Aika liikkuu vastakkaiseen suuntaan ja hiukkaset voivat kadota yhdestä paikasta ja ilmestyä toiseen, kulkematta niiden välissä olevan tilan läpi, mikä muistuttaa meitä mahdollisesta rinnakkaismaailmojen olemassaolosta.

Maailmankaikkeus on jakamaton: kaikki on kaikessa. Eräs tutkija sanoi tästä näin: ”Maailmankaikkeus muistuttaa venäläistä puunukkesarjaa: kun päällimmäinen nukke avataan, näkyy sisällä seuraava – ja näin se jatkuu ikuisesti. Kukaan ei tiedä, missä sen alku on, eikä mihin se päättyy”. Näkemys jakautumattomasta maailmankaikkeudesta on monen tutkijan ja tiedemiehen allekirjoittama.

Tässä kokeessa professorin Rhinen testattava yrittää siirtää arpakuutioita niin, että ne pyörivät ennalta sovittuihin silmälukuihin. Arpakuutiot heitetään professorin suunnitteleman koneen avulla, jotta mekaniikan avulla oli mahdollista sulkea pois kaikenlainen vaikuttaminen toimintaan. Kokeessa käytettiin naamioitua kameraa, joka kuvasi arpakuutiot jokaisella heitolla, jotta tulokset voitiin tarkistaa ja jotka testin osallistuja kirjasi ylös.

Myönteisten kokeiden ja testien tulosten jälkeen professori Rhine oli lopullisesti vakuuttunut psykokineesin olemassaolosta ja siitä, että tällaisia kykyjä voi olla kaikilla ihmisillä, mutta eriasteisina. Psykokineesiä voidaan siis pitää voimana ja kykynä, joka on jokaisella ihmisellä.

On ollut ja on yhä paljon näkemyksiä, jotka pitävät psykokineesiä okkulttistisena ilmiönä lähinnä sellaisilta tahoilta, jotka eivät ole ilmiötä juurikaan tutkineet.

Maailman parhaimpien laboratorioiden tulokset Neuvostoliitosta, USA:sta, Englannista, Ranskasta, Italiasta ja Saksasta eivät ole pystyneet lopettamaan perustelematonta kritiikkiä.

Klassinen tiede on ensi sijassa ”keino kuvailla fyysistä maailmaa” ja vasta sen jälkeen keino vastata kysymykseen asioiden havaituista syistä. Teoriaa kehiteltäessä käytettiin kuviteltuja malleja, jotka heijastivat siihen mennessä saatua kokemusta.

Ajatusten muuttumisen alku näkyy ydinfyysikoilla, sillä malleissa, joiden avulla yritetään selittää alkeishiukkasten käyttäytymistä, on erikoisia ominaisuuksia.

Aika liikkuu vastakkaiseen suuntaan ja hiukkaset voivat kadota yhdestä paikasta ja ilmestyä toiseen, kulkematta niiden välissä olevan tilan läpi, mikä muistuttaa meitä mahdollisesta rinnakkaismaailmojen olemassaolosta.

Maailmankaikkeus on jakamaton: kaikki on kaikessa. Eräs tutkija sanoi tästä näin: ”Maailmankaikkeus muistuttaa venäläistä puunukkesarjaa: kun päällimmäinen nukke avataan, näkyy sisällä seuraava – ja näin se jatkuu ikuisesti. Kukaan ei tiedä, missä sen alku on, eikä mihin se päättyy”. Näkemys jakautumattomasta maailmankaikkeudesta on monen tutkijan ja tiedemiehen allekirjoittama.

Retropsykokineesi sattumanvaraisten tapausten generaattorin avulla

Fyysikko ja parapsykologi, professori Helmut Schmidt kehitti ns. ”retropsykokineesin” eli psykokineesin, jolla on käänteinen vaikutus ja jonka avulla on mahdollista vaikuttaa tilanteiden kulkuun ja muuttaa niitä eli ns. sattumanvaraisten tapausten generaattori (lähtökohtana sattumanvaraisten tapahtumien periaate ”alkeishiukkasten tasolla” ja erityisesti radioaktiivisen hajaantumisen ollessa kyseessä), joka oli niin voimakas, että ihmisen aistielimet pystyivät sen aistimaan.

Professori Schmidtin generaattoria käytettiin strontium-90:n hajaantumisen yhteydessä. Laite toimi niin, että hajaantumisesta tapahtuva säteily rekisteröitiin geiger-mittarilla, joka oli liitetty lukulaitteeseen. Kun geigermittari sai impulssin, lukulaitteeseen ilmestyi yksi merkintä kahdesta mahdollisesta tilanteesta. Näin sattumanvaraisten tapausten generaattori vaikuttaa kahden olotilan väliseen ”sattumanvaraiseen” toimintaan juuri niin kuin heittäisi kolikkoa. Generaattori siis antaa vastauksia joko ”klaavana” tai ”kruunana”.

Psykokineettisiä kykyjä omaavien meedioiden kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta on laitteeseen onnistuttu vaikuttamaan niin, että toinen olotila syntyy useammin kuin toinen. Tulos oli vaikuttava: todennäköisyys saada sattumanvaraisesti tällainen tulos on 1:1 000 000.

Tämän perusteella näyttäisi siltä, että psykokineesissä ei tapahdu minkäänlaista energiansiirtoa ja että se vaikuttaa siihen, että ”sattumanvaraiset tapahtumat alkavat kulkea järjestyksessä, eivätkä ole puhtaasi sattumanvaraisia”. Tästä voidaan päätellä, että järjestelmä saa informaatiota, muttei energiaa.

Vaikuttaminen menneisiin tapahtumiin

Fyysikko Evan Walker tutki tietoisuuden vaikutusta havaintoihin tarkemmin kuin Helmut Schmidt. Walkerin lähtökohtana oli, että ihmisen aivoissa on kolme isoa järjestelmää, jotka käsittelevät tietoja.

Yksi näistä alueista on alitajunnassa, toinen liittyy isojen aivojen toimintoihin, jotka antavat informaatiota tietoisuuteen. Kolmas järjestelmä on Walkerin mukaan keskeisin ja paljon monimutkaisempi.

Hän ajatteli, että tietoisuuden ohjaamat hermot eivät ole liittyneitä toisiinsa tavallisen kemiallisen välitysreaktion tavoin, vaan alkeishiukkasten tasolla. Näin ollen on olemassa toisiinsa liittyneiden hiukkasten kokonaisuus, jonka Walker kuvaili olevan hyvin monimutkaisen.

Walker jatkaa, että ihmisen tietoisuus on siis suoraan verrannollinen siihen, kuinka monitahoisesti isojen aivojen ”tiedostetuissa” soluissa olevat alkeishiukkaset toimivat, mitä ei pystytä tietämään, ja että alkeishiukkaset ohjaavat isoja aivoja. Näin ollen, osa edellä mainitun isojen aivojen informaatiota käsittelevän järjestelmän tehosta on aina valmiina estämään isojen aivojen ulkopuolella olevien alkeishiukkasten määrittelemättömän toiminnan ”romahduksen”, mitä Walker nimitti tahdoksi. Tahdon voimalla on mahdollista vaikuttaa psykokineettisesti maailmaamme ja se tulee olemaan kaikkien paranormaalien ilmiöiden lähde. Walkerille tietoisuus on todellinen, mutta se ei kuitenkaan ole tavallinen kehon ominaisuus. Tietoisuuden mahdollisuuksien ansiosta alkeishiukkasten tuntemattomaan monitahoiseen järjestelmään voidaan vaikuttaa ja aiheuttaa fyysisiä ilmiöitä, kuten esim. psyko- tai telekineesiä.

Koska tahto voi vaikuttaa ulkopuolella olevaan alkeishiukkasten tuntemattomaan monitahoiseen järjestelmään, ei sen aktiivisuutta voi rajoittaa tila, eikä aika. Walkerin mielestä tämä oli vakuuttava argumentti sille, että ihminen pystyy vaikuttamaan menneisiin tapahtumiin.

Tässä tulemme taas uudelleen samankaltaisiin ilmiöihin, tosin täysin päinvastaiseen suuntaan toimivaan prekognitioon (ks. luento 21) eli ennalta kertomiseen selvänköisesti, mikä siis on aikatasollamme vielä tapahtumattoman kertomista.

Tämän perusteella voidaan olettaa, että aika ei ole vakiosuure, vaan se on monitahoinen, joka läpäisee meidät, eikä sitä voida jakaa vain menneeseen, tulevaan ja nykyhetkeen, sillä kaikki nämä kolme elementtiä läpäisevät toisensa ja ovat tiukasti nivoutuneet toisiinsa.

Psykokineettiset ilmiöt ja vaikutukset

Nykyparapsykologian kielen terminologiassa telekineesi liitetään psykokineesin käsitteeseen. Laajemmalti käsitettynä myös levitaatio (ks. luento 23), fyysisesti selittämätön ihmisen tai esineen leijumisilmiö, perustuu lähtökohtaisesti psykokineesillä aiheutettuun painovoiman vaikutuksen estämiseen. Tähän voivat kuulua myös teleportaatio (ks. luento 25), ihmisen tai esineen siirtyminen yhdestä paikasta toiseen.

Käsite psykokineesi sisältää erikseen aikaansaadut fyysiset liikkeet ja lisäksi sellaiset prosessit, jotka ovat vielä selvittämättä fysiikan saralla eli paranormaalit ilmiöt. Tärkeimmät niistä ovat:

Levitaatio

Levitaatiota tavataan usein pyhillä ihmisillä, jotka uskovat asiaansa fanaattisesti. Monet nykymeediot kykenevät myös vastoin painovoiman lakia nousemaan ilmaan ja leijumaan. Levitaatio on esineen tai kehon kyky leijua telekineesin avulla.

Teleportaatio

Jo monien vuosisatojen ajan on kerrottu tarinoita ihmisten äkillisestä katoamisesta ja ilmestymisestä uudelleen toisessa paikassa. Tällöin tarkoitetaan henkilön spontaania siirtymistä ajassa ja tilassa, mikä on mahdollista käyttäen toisten ihmisten tai omaa psyykkistä energiaa. Jotkut kadonneista ilmestyvät pienen hetken kuluttua, toiset vasta vuosien kuluttua. Ilmiön salaisuutta ei ole vielä selvitetty, vaikka sitä on tutkittu paljon.

Penetraatio

Penetraatio (lat. penetrate – tunkeutuminen) on ilmiö, jossa yksi materia tunkeutuu toiseen, mitä monet sanovat kummitukseksi ja mitä pitäisi tutkia perusteellisesti monelta kannalta. Joidenkin hypoteesien mukaan penetraation voisi selittää vain siinä tapauksessa, että oletamme olevan olemassa neljännen ulottuvuuden, mikä auttaa käsittämään materian purkamisen ja sen uudelleenyhdistämisen.

Pyrokineesi

On olemassa ihmisiä, jotka pystyvät yhtäkkiä syttymään sisältäpäin ja jotka joskus ovat oman spontaanin syttymisensä uhreja. Tällaista ilmiötä on parapsykologiassa kutsuttu pyrokineesiksi (kreikk. pyro – tuli). Myös itsesyttyminen käynnistyy psykokineettisten voimien ansiosta.

Tehdessään psykokineestitestiä neuvostoliittolaiselle meediolle Nina Kulaginalle ilmestyi kämmeniin aivan yllättäen hänen itsensä aiheuttamia kipinöitä, jotka kohosivat kämmenestä 10 cm korkeudelle, ja hänen vaatteensa syttyi tämän seurauksena. Onneksi paikalla oli oppilas, jonka onnistui pelastaa Nina kuolemalta. Meni pitkä aika ennen kuin palohaavat paranivat, mutta Nina ei sen jälkeen saanut aikaan niin kriittistä tilaa, jonka hän koki. Hän kuitenkin lupasi osallistua jatkossakin psykokineesitesteihin.

Parantaminen ajatuksen voimalla

Kaikkialta maailmasta on kuultu uutisia selittämättömistä paranemisista ajatuksen avulla tai psyykkisen toiminnan tuloksena, kuten esim. psyykkinen kirurgia ja tietoisuuden vaikuttaminen biologiseen järjestelmään. Muistelkaamme filippiiniläisten lääkäreiden teatraalisia esityksiä ja heidän brasilialaisten kollegojensa uskomattomia saavutuksia sekä heidän kummalliset menetelmänsä. Muistamme myös Garri Edwardin, tunnetun henkiparantajan Englannista.

Valokuvaaminen ajatuksilla

Aiemmin on kerrottu amerikkalaisen Ted Seriosin todistetuista kyvyistä, miten hän kykeni psyykkisin keinoin valokuvaamaan.

Joillakin tiibetiläisillä munkeilla on ollut samanlainen kyky ja he pystyvät kestävyytensä ja keskittymiskykynsä ansiosta kehittämään ajatuksistaan näkyviä luomuksia, joista he käyttävät sanaa ”tulpa”.

Dermografia

Dermografia on ilmiö, jossa kirjaimia ilmestyy elävän ihmisen ihoon psykokineettisen energian keskittymisen seurauksena.

Stigmatisaatio

Stimatat (lat. stigma- haava, poltto) ovat ihmisen kehossa olevia haavoja, jotka syntyvät ilman ulkoista syytä, esim. kuten pyhällä Fransiscus Assisilaisella. Ne liittyvät tiiviisti psyykkisiin prosesseihin, kuten esim. uskonnolliseen ekstaasiin. Kuoleva Therese von Konnersreuth nousi suosioon ja sai paljon kunnioitusta, kun hän monien vuosien ajan makasi vuoteessa ja söi pelkästään ehtoollisleipää. Hän oli erittäin valaistunut ja innoitti monia tutkijoita mitä uskaliaimmilla ideoilla ja teorioilla.

Pöydän liikkuminen

Pöydän liikuttamisen istunnon aikana kaikki osallistujat pitävät kätensä kolmijalkaisen pöydän päällä. Aluksi sovitaan merkkien tulkinnasta. Esim. pöydän yhden jalan nouseminen tarkoittaa ”kyllä”, toisen jalan nouseminen tarkoittaa ”ei” ja kolmannen jalan nouseminen ”en tiedä”.

Sitten kaikki osallistujat laittavat kämmenensä yhtä aikaa pöydän päälle, ja se vastaa sitten kysymyksiin aiemmin määrätyssä järjestyksessä.

Voidaan saada sitä enemmän vastauksia ja voimakkaampi reaktio, mitä useampi ihminen istuntoon osallistuu, sillä jokaisen osallistujan tiedostamattomat voimat tuovat kollektiiviseen tilanteeseen uutta omanlaistaan energiaa (ks. luento 20, harjoitus 1).

Lasin liikuttaminen

Kuten on jo selvitetty, kehoon ja esineeseen pystytään vaikuttamaan psyykkisten voimien avulla, mikä on sellaisten seuraleikkien, kuten lasin tai pöydän liikuttaminen, takana (ks. harjoitukset 8 ja 9).

Poltergeist

Poltergeist on kummitus. Poltergeist voi liikuttaa pöytää, pudottaa tauluja seinältä, kääntää niitä, kolistella kaappeja, ovia ja tuoleja, ilmestyessään ne pitävät ääntä ja ne pitävät kujeilusta.

Tähän on vielä koottu psyko- ja telekineettisiä ilmiöitä ja jaettu ne ryhmiin kyvyn ja vaikutuksen mukaan.

Mekaanis-fyysinen vaikutus:

• taipumisilmiö
• aineen koostumuksen muuttuminen
• materialisointi.

Vaikuttaminen biologiseen järjestelmään:

• parantaminen psyykkisen vaikuttamisen avulla
• kirurgia psyykkisen vaikuttamisen avulla
• kaukoparantaminen.

Tietoisuuteen vaikuttamisen seurauksena syntyvät:

• valokuvat
• äänet.

Esineen spontaani siirtyminen ajassa ja tilassa:

• teleportaatio
• penetraatio
• poltergeist.

Painovoiman hetkellinen lakkauttaminen:

• levitaatio.

Psykokineettinen testi

Psykokineesiä ei pysty mittaamaan tai aistimaan puhtaasti teoriassa, kuten ei muitakaan parapsykologisia ilmiöitä, mutta se on kuitenkin olemassa olevaa energiaa, mikä on todistettu monissa maailman laboratorioissa monilla erilaisilla testeillä ja kokeilla.

Kuitenkin psykokineesin ympärillä on vielä turhaan mystinen verho, sillä juuri psykokineesi toimii vähiten fysiikan lakeja vastaan ja monissa tapauksissa jopa toimii juuri niiden mukaisesti.

Meillä ei ole käytössä täydellisiä laboratorioita, joissa on nykytekniikkaa, kuten tutkimustyötä tekevissä yliopistoissa ja instituuteissa, eikä meillä ole käytössä valtavaa budjettia, jotta tarkkoja tieteellisiä tutkimuksia voisi jatkaa vuosikausia.

Olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä on ja siihen, että saamme periaatteessa samanlaisia tuloksia niillä välineillä, jotka ovat käytössämme rajoituksetta. Jokainen kurssiltamme valmistuva opiskelija voi vapaasti tulla tekemään testejä tutkimuskeskukseen. Testin avulla haluamme todistaa psykokineettisen energian olemassa olon, minkä osoitamme niin, että energia tehdään näkyväksi kehomme avulla, joka toimii välittäjänä eli energian kantajana tai energian näyttölaitteena.

Marraskuussa 1961 astronomi Otto Struve kutsui USA:n johtavat tutkijat Green Bank Observatory –observatorioon. Tapaamisen aiheena oli mahdollinen muiden sivilisaatioiden olemassa olo Linnunradalla ja istunnon aikana keskusteltiin mahdollisuudesta olla yhteydessä niiden kanssa sekä tähän liittyvistä teknisistä ongelmista ja niiden ratkaisemisesta yhteisvoimin.

Tapaamisen osanottajat olivat yhtä mieltä siitä, että Maan ulkopuolella on älyllistä elämää, mikä tarkoittaa, että kaikilla planeetoilla, missä on elämälle sopivat olosuhteet, on mahdollista olla myös älyllistä elämää.

Istunnon osallistujat myönsivät lisäksi, että oletettavasti 10 – 20 % Linnunradan älyllisistä sivilisaatioista yrittää ottaa yhteyttä toisiinsa.

Kaikki osallistujat olivat samaa mieltä siitä, että tällaiseen yhteydenpitoon tarvitaan korkealle kehitettyjä teknisiä välineitä. Lisäksi keskusteltiin siitä, että muilla planeetoilla ei voi olla niin kehittynyttä teknologiaa ja siksi kannattaa muistella Maassa olleita muinaisia korkeakulttuureja.

Lopuksi todettiin, että monet tutkijat pitäytyvät siinä ajatuksessa, että yhteydenpitoon toisten maailmojen kanssa tarvitaan ehdottomasti tekniikkaa. On mahdollista, että muut sivilisaatiot pitävät parapsykologisia ilmiöitä, kuten psyko- ja telekineesiä, telepatiaa ja leviaatiota välttämättöminä keinoina suoriutua omasta arjestaan. Tällainen ajatus osoittautui olevan erittäin mielenkiintoinen ja aiheutti lisäpohdintoja.

Ja todellakin on niin, että maailmankaikkeudessa lasketaan olevan paljon planeettoja - tutkijat arvioivat niitä olevan n. kymmenen miljoonaa -, missä arvioidaan olevan älyllistä elämää, muttei välttämättä humanoideja eli ihmisiä.

Psykokineesi koeputkessa

Tätä koetta varten on hankittava 1 m metallilankaa, jonka halkaisija on 0,2 mm sekä kuusi koeputkea, jotka ovat 10 – 15 cm pitkiä sekä korkit niihin. Lisäksi tarvitaan tavallinen kynttilä, eikä haittaisi vaikka viereen otettaisiin vielä kamera. Kameran tilalle paikalle voi pyytää yhden todistajan, joka vahvistaa tarkkailemansa tapahtumat testin eri vaiheissa.

Leikkaa metallilanka kuuteen osaan, joista jokainen on 7 cm pituinen ja laita lanka kuhunkin koeputkeen. Sulje koeputken korkki ja sinetöi se vielä kynttilän vahalla.

Jotta testi olisi mahdollisimman läpinäkyvä ja luotettava, kannattaa siitä tehdä pöytäkirja, jonka voi tehdä itse tai käyttää tutkimuskeskuksen pöytäkirjaa.

Pöytäkirjaan on ehdottomasti merkittävä testattavan ja testaajan etu- ja sukunimi, päivämäärä, testausaika (kellonaika mistä – mihin), testissä käytetyt materiaalit ja esineet, lyhyt selvitys fyysisestä tilasta, lyhyt kuvaus odotettavista tuloksista, yleiset olosuhteet (tuuli, myrsky, puolikuu. auringonpilkut) sekä tiedot testin etenemisestä (päivä, aika, edellisen kokeen tulos).

Testiin käytetään joka päivä puoli tuntia. On huomioitava, että testi alkaa aina samaan aikaan esim. aina klo 20.00, eikä 19.30 tai 20.15. Ei ole väliä, milloin testi halutaan aloittaa, mutta tärkeää on, että se alkaisi sen jälkeen aina saman aikaan. On siis ensinnäkin oltava kurinalainen ja toiseksi on ohjattava kehon energia niin, että se on viritettynä aina samaan aikaan.

Valmistelujen jälkeen on löydettävä pysyvä paikka testille. Laita eteesi - mieluiten lasipinnalle - kuusi merkittyä koeputkea, joissa on metallilanka. Tyhjennä sitten mielesi, hengitä syvään sisään ja ulos, älä anna minkään tai kenenkään häiritä tasapainoista tilaasi.

Ala sitten keskittyä testiin mahdollisen tarkkailijan, joka voi omalla energiallaan vahvistaa ja syventää energiaasi, seurassa. Kuvittele aluksi, että jokainen lanka alkaa muuttaa muotoaan psyykkisen energiasi vaikutuksesta.

Pidä pieni tauko, jolloin täydennät energiaasi, ja ohjaa katse sitten ensimmäiseen koeputkeen ja keskity metallilankaan.

Kuvittele, kuinka katseesi välityksellä psykoenergeettinen energiasi läpäisee langan molekyylit ja siirtelee niitä paikoiltaan kuin saippuakuplia.

Näin muutat vielä muotonsa pitävän langan molekyylirakennetta.

Viisi minuuttia riittää ensimmäisen koeputken kanssa. Siirry sitten seuraavaan ja keskity siihen samalla tavoin. Tee jokaisen koeputken kohdalla sama. Kirjaa testin tulokset ja yksityiskohdat ylös psykokineettisen vaikuttamisen jälkeen.

Keskittymisaikaa ja psykokineettisen vaikuttamisen aikaa voi lisätä pikku hiljaa oman mieltymyksen mukaan. Tärkeää on vain se, että pysyttäydytään sovitussa testiohjelmassa.

Parasta olisi tietenkin, jos testin eri vaiheet voisi esim. valokuvata, jolloin psykokineettinen voimasi ja sen vaikutus olisi selvästi havaittavissa.

Menee jonkin aikaa ennen kuin saat ensimmäiset tulokset. Siitä ei kannata hermostua, sillä voit saavuttaa ne kyvyt, jotka määriteltiin itselle päämääräksi, vain pitkällisen, kärsivällisen ja jatkuvan harjoittelun tuloksena – ominaisuuksia, jotka todellinen parapsykologi hallitsee.

Koeputkissa olevat metallilangat vaihdetaan puolen vuoden testauksen ja harjoittelun jälkeen. Ne langat, jotka ovat taipuneet, säästetään ja niihin merkitään tiedot.

Jos sinulla on mikroskooppi, voit tutkia lankoja ja huomata niissä pieniä materiaalin muutoksia. Muutoksia pitäisi ehdottomasti olla näkyvissä. Jopa aivan pienet muutokset, joita testiajan kuluessa on ilmaantunut, ovat todisteita siitä, että testi on onnistunut, vaikka onnistuminen ja tulokset parapsykologiassa näkyvät ja ovat havaittavissa pienin askelin. Siksi ei milloinkaan kannata lannistua, sillä itselle asetetun päämäärän seuraaminen luo meihin sen luomiseksi tarvittavan energian.

Katso harjoituksia

Sivun alkuun

Sivun alkuun