Luku 23. Levitointi

Alkusanat

Yleisesti oletetaan, että painovoima vaikuttaa kaikkeen maailmassa olevaan – ihmisiin, eläimiin, kasveihin, mineraaleihin, jopa mikrobeihin, joita emme pysty erottamaan silmillämme. On kuitenkin kuultu ja nähty, että on ihmisiä, joilla on epätavallinen lahja levitoida, mikä on siis esineen tai ihmisen leijumista ilmassa. Levitaatio on tämän luennon aihe.

Englantilainen fyysikko, astronomi ja matemaatikko Isaac Newton (1643 – 1727) keksi painovoiman lain, mikä koskee poikkeuksetta kaikkea. Näyttää kuitenkin siltä, että emme aina olekaan painovoiman vaikutuspiirissä, sillä parapsykologiassa on monet kerrat osoitettu, miten helposti jotkut meediot ja levitaation hallitsevat ihmiset kääntävät tämän lain päälaelleen.

Monet muinaiset kansat tunsivat levitaation salaisuuden ja vielä nykyäänkin jotkut ihmiset, ennen kaikkea transsendentaalisen meditaation harjoittajat ja opiskelijat, väittävät pystyvänsä tahtoessaan saavuttamaan painottomuuden tilan.

Toki tällaista ilmiötä kohtaan ollaan epäileväisiä, varsinkin piireissä, joissa ei tunneta parapsykologian monipuolista tarjontaa.

Skeptisyydestä ja terveestä järjestä huolimatta ei kannata heti jyrkästi kieltää kertomuksia käsittämättömistä asioista.

Tiedämme tapahtuneen levitaatiota, jonka luotettavat todistajat ovat varmistaneet ja vahvistaneet tapahtuneen, kuinka uskomattomalta se sitten kuulostaakin. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö levitaatiota olisi olemassa.

Levitaatio on lahja tai kyky, jota toi kehittää vain harjoittelemalla vuosia täysin kurinalaisesti ja hallitsemalla kehonsa. On vielä selvittämättä, miten se onnistuu joiltakin ihmisiltä. Joka tapauksessa levitaatio on erittäin arvoituksellinen ja vaikeasti saavutettava parapsykologinen kyky. Tästä ei silti kannata lannistua, sillä tiedämmehän, että kaikki, minkä pystymme kuvittelemaan, on saavutettavissa! On luotettava itseensä, eikä missään tapauksessa saa pettyä, sillä päämäärien saavuttaminen on mahdollista, vaikka ne ovatkin vielä piilossa ja kaukana.

Tähän liittyvät harjoitukset on tehtävä erittäin huolellisesti. Asioiden luonteesta johtuen levitaatiota ei voi oppia päivien, viikkojen tai kuukausien aikana, vaan levitaatioharjoitukset voivat jatkua koko elämän.

Vetovoiman voittaminen

Pyhä Tuomas Akvinolainen (1225 – 1274) on yksi merkittävimmistä katolisen kirkon opettajista. Vuonna 1600 harhaoppisuudesta syytettynä poltettu dominikaanimunkki ja filosofi Giordano Bruno (154 -1600) kirjoittaa Tuomas Akvinolaisesta näin: ”Kun Tuomas Akvinolainen koottuaan kaiken hengenvoimansa keskittyi hengellisiin ajatuksiin, kohosi hänen kehonsa maasta ilmaan”.

Myös pyhästä Fransicus Assisilaisesta (1181 – 1226) kerrotaan, että hän levitoi uutterasti ja usein rukoillessaan hän leijui puiden korkeudella ja joskus jopa hävisi näkyvistä. Kerran hän istui La Vernan vuorella (Alverna, Italiassa) ja oli samalla levitoiden  Arelatissa (nykyisen Ranskan aluetta). Tällaista henkilön kykyä olla kahdessa paikassa samaan aikaan sanotaan parapsykologiassa biolokaatioksi.

Pyhä Teresa Avilalainen (1515 – 1582), huomattavin kristillinen naismystikko koki myös useita levitaatioita. Hän tunsi silloin ”lentävänsä unessa”, kuten monet muutkin ihmiset ovat tilaa kuvailleet. Teresa kuvaili tuntemuksiaan näin: ”Minusta tuntui, että jalkojeni alla nousi valtava voima, jota en pystynyt vastustamaan… Minun on myönnettävä, että koin suurta pelkoa – varsinkin ensimmäisellä kerralla erittäin suurta. Sillä, kun kehoni nousi maasta ikään kuin henki olisi vetänyt minua luokseen (erittäin hellästi, kunpa en olisi vastustellut), ajatukseni eivät leijuneet. Olin kuitenkin sen verran läsnä, että ymmärsin kohoavani. Kun leijuminen loppui, kehoni tuntui kevyemmältä, se oli kuin höyhen, aivan kuin se olisi ollut painoton. Aistimus oli niin voimakas, että en aina edes tiennyt, koskevatko jalkani maahan”.

Teresan levitaatio oli niin voimia vaativa kokemus, että hän pyysi sisaria pitämään itseään tiukasti, kun ”kohtaus”, miten hän itse tilannetta kutsui, tuli. Usein se oli kuitenkin myöhäistä ja hän leijui ylös, kunnes painottomuuden tila loppui.

Pyhä Joosef Kupertinolainen (1603 – 1663) oli aluksi tunnettu siitä, että teki monia ihmeitä seurakunnassaan eteläitalialaisessa Copertinon kylässä.

Pyhä Joosef oli temperamentiltaan kiivas ja nousi aina hermostuessaan ilmaan. Tätä tapahtui usein, mistä on paljon myös silminnäkijöiden todistuksia.

Vaikuttuneina Joosefin kyvystä kohota yhtäkkiä ilmaan, monet ihmiset lähtivät pyhiinvaellukselle Copertinoon nähdäkseen tämän ihmeen, sillä olihan tieto hänen yliluonnollisesta kyvystään levinnyt koko maahan. Sitten hänet kutsuttiin Roomaan, missä sama ihme tapahtui paavi Urbanus VII:n ja kahden kardinaalin uteliaiden silmien edessä; Kastilian amiraalin puoliso oli vähällä pyörtyä, kun Joosef kohosi ilmaan hänen päänsä yläpuolelle. Samanlainen kokemus järjestettiin protestanttiselle herttua Friedrich von Braunschweigille, kun hän matkusti vuonna 1650 Italiaan. Herttua näki, kuinka Joosef alttarilla messua pitäessään ei koskenut jalallaankaan maahan. Tämän ihmeen vaikutuksesta herttua päätti kääntyä katoliseksi, erityisesti, kun hän sai tietää, että pyhä Joosef oli levitoinut yli 70 kertaa.

Onko levitaatio uskon ilmaus?

Suurin osa ihmisistä, jotka ovat joko itse kokeneet levitaation tai olleet mukana levitaatiotilanteessa, ovat usein vannoutuneita uskonyhteisön tai meditaatioryhmän jäseniä (esim. transsendentaalisen meditaation harjoittajat). Tästä voidaan päätellä, että pääosin ihmiset, joilla on vahva usko ja suuri luottamus itseensä, pystyvät levitoimaan.

Ei kuitenkaan ole välttämätöntä kuulua uskonnolliseen yhteisön tai meditaatiota tai spiritismiä harjoittavaan ryhmään pystyäkseen ”opettelemaan” levitaatiota ja ”oppimaan” levitoimaan.

Kuitenkin on luultavasti hyödyllistä olla samanmielisten joukossa ja pitää sama päämäärä. Jos harjoittelee yksin ja on vahvasti päättänyt saavuttaa päämäärän, ei kannata vaipua epätoivoon kuullessaan toisten saavutuksista. Mitä levitaatioon tulee, siitä keksitään koko ajan paikkansapitämättömiä tarinoita. Sen, joka siis yksin harjoittelee levitaatiota, on pystyttävä arvioimaan kriittisesti tarjolla olevaa materiaalia ja suodattamaan siitä kaikkein tärkein ja tarpeellisin.

Parapsykologian kurssi ja ennen kaikkea luento 23 ovat oppaita tällä matkalla ja suureksi avuksi opiskelijoille.

Lentää kuin lintu

1800-luvun puolivälissä skotlantilainen Daniel Dunglas Home, joka siirtyi historiaan uuden ajan merkittävimpänä ja monipuolisimpana meediona jääden kuitenkin erittäin mystiseksi historian henkilöksi, sai aikaan suuren hälyn.

Home syntyi 20.3.1833 Edinburghin lähellä ja muutti yhdeksän vuotiaana vanhempiensa kanssa emigranttina Amerikkaan.

Seitemäntoistavuotiaana hän kuuli ensimmäisen kerran siskoksista nimeltään Margaret ja Kate Fox, jotka asuivat Hydesvillessa, New Yorkin osavaltiossa. Siskokset olivat meedioita ja olivat erittäin tunnettuja ja kunnioitettuja ympäri maailman.

Innostuneena näiden erityisen taitavien siskosten kertomuksista, Home havaitsi kerran itsessäänkin epätavallisia kykyjä. Missä hän kulkikin, kuului paukauksia ja tapahtui monia muita mystisiä ilmiöitä. Näin määräytyi hänen elämänsä siitä eteenpäin.

Ollessaan 22-vuotias Home palasi Englantiin. Hän asui hotellissa, jonka omisti spiritismistä ja okkultismista kiinnostunut William Croockes. Home hämmästytti isäntäänsä tuottamalla oikean viinikarahvin viereen toisen samanlaisen (kuvitellun), joka hävisi jälkiä jättämättä (psyko- ja telekineesi, ks. luento 22).

Croockes oli hyvin vaikuttunut ja järjesti istunnon, johon osallistui lordi Brougham ja fyysikko sir David Brewster, yksi monista tiedemiehistä Michael Faradayn (1791 – 1867) tapaan, joka keksi volttimittarin ja tutki vakavissaan okkultistisia ilmiöitä.

Sir David kirjasi tapahtuneen ylös säilyttääkseen sen dokumentiksi jälkipolville:

”Pöytä alkoi täristä ja voimakas, aaltomainen liike kulki ylös ja alas käsiämme pitkin. Pöydän kannessa kuului koputuksia ja sitten pöytä nousi selkeästi itsestään maasta kenenkään siihen koskematta. Home oli aiemmin asettanut pöydälle kellon, joka alkoi yhtäkkiä kilistä, vaikka kukaan ei ollut sen lähellä.

Home ylpeili taidoillaan, mutta ne eivät tehneet häntä onnelliseksi, sillä hän ei osannut hallita niitä tahdonalaisesti ja joutui siksi usein hyvin epämiellyttäviin tilanteisiin.

Yksi Homen dramaattisimmista ja sensaatiomaisimmista istunnoista oli 16.12.1868 lordi Adaren luona Buckinghamin palatsissa Lontoossa. Vieraiksi tähän epätavalliseen esitykseen oli kutsuttu lordi Lindsay ja lordin serkku, kapteeni Charles Vinne.

Home vajosi transsiin ja pian tämän jälkeen yksi tuoli alkoi liikkua hitaasti pitkin asuntoa ja pysähtyi kapteeni Vinnen eteen.

Home nousi pöydästä, käveli muutaman kerran edestakaisin ja sanoi totisena: ”Älkää pelästykö, älkääkä missään tapauksessa poistuko paikaltanne”. Sen sanottuaan hän kohosi ilmaan, suuntasi kohti seinää – ja katosi.

Läsnäolijat pidättelivät hengitystään, sillä asunto oli kolmannessa kerroksessa. Hieman myöhemmin kaikki kuulivat, kun naapuriasunnossa kolahti ikkuna ja ulkoa ikkunan edestä ilmesty Home leijuen ilmassa. Hän pysyi siinä asennossa muutaman sekunnin, avasi ikkunan ja liukui jalat edellä takaisin huoneeseen, jossa laskeutui yhteen nojatuoliin.

Vain lordi Adare halusi kysyä Homelta, joka oli vielä transsissa, miten tämä lensi ensin pää edellä ja täysin liikkumattomatta uudelleen ikkunasta ja palasi jalat edellä takaisin.

Kun Home palasi transsista, hän oli hyvin kiihtynyt ja väsynyt ja sanoi tunteneensa olevansa suuressa vaarassa.

Luonnontieteilijöiden ja tutkijoiden tätä ilmiötä koskevat mielipiteet erosivat toisistaan. Sir William Crookes (1882 – 1919), joka oli tunnettu englantilainen fyysikko ja kemisti ja löysi vuonna 1861 alkuaine talliumin ja kehitti hänen mukaansa nimetyt tyhjiöputket, kävi monien vuosien ajan istunnoissa ja myös testasi ilmiöitä huolellisesti.

Sir Williamin laboratoriokokeet, joissa testattiin Homen meedion kykyjä, antoivat tulokseksi seuraavaa: ”Kaikki viittaa ehdottomasti siihen, että on olemassa uusi voima. Se on käsittämättömällä tavalla yhteydessä ihmiselimistöön ja sitä voisi kutsua ”fyysiseksi voimaksi”.

Tapahtumat, jotka haluaisin todistaa, ovat niin epätavallisia ja niin vastoin tieteen juurtuneita käsityksiä – mm. kaikkialla läsnä olevaa ja jatkuvasti toimivaa painovoimaa -  että jopa tällä hetkellä, kun muistelen tapahtumia, joiden todistajana olen ollut, alkaa mielessäni kinastelu ”järjen”, joka selittää näkemäänsä tieteellisenä mahdottomuutena, ja tiedon, että tuntoaistini ja silmäni eivät ole valehdelleet minulle, välillä”.

Tietenkin oli paljon kriitikoita, jotka syyttivät Homea huijariksi ja väittivät hänen haluavan julkisuutta vahvistaakseen omanarvontuntoaan. Niinpä nämä tiedemiehet, jotka eivät pystyneet näkemään konservatiivisen ajatusmaailmansa ulkopuolelle, kielsivät kaiken häneen liittyvän. Tosin Homea ei koskaan pystytty todistamaan valehtelijaksi.

Voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Home jatkoi levitaatiotaan vielä yli neljäkymmentä vuotta.

Monet tunnetut henkilöt olivat olleet todistamassa hänen yliluonnollisia kykyjään. Heidän joukossaan oli ollut mm. keisari Napoleon III, taidemaalari ja -kriitikko John Ruskin sekä kirjailija Edward Bulwer-Lytton (1803 – 1873), joka kirjoitti mm. Pompeijin viimeisistä päivistä kertovan kirjan ”The last days of Pompeii” ja oli erittäin kiinnostunut okkultismista ja epätavallisista ilmiöistä.

Home kuvailee yhtä kokemaansa levitaatiota näin:

”En tunne mitään käsiä, jotka kannattelisivat minua, mutta jos tippuisin huoneen katosta, mihin olen leijunut, saisin luultavasti pahoja vammoja”.

Historia tuntee muitakin mielenkiintoisia levitaatiotapauksia, jotka ovat silminnäkijöiden todistamia. Näitä ovat mm.

• Colin Evans, englantilainen meedio, joka jopa valokuvasi ”lentonsa” aikana ja hänellä oli tilanteessa myös paljon todistajia.
• Navarren lentävä noita, joka lensi hitaasti pois, kun oli ensin liskon lailla ryöminyt tornista. Tällä tapauksella oli monta silminnäkijää.
• Don Genaro, meksikon intiaani ja taikuri, jonka antropologi ja kirjailija Carlos Castaneda näki lentävän taivaalta puiden latvoihin ja takaisin.
• Juan de Jesus A. Obri, jonka opettajat ja inkvisition virkailijat näkivät leijuvan ilmassa monet kerrat.
• Carlos Mirabell, brasilialainen manaaja, jonka moni ihminen näki leijuvan ilmassa.
• William Stainton Moses, Oxfordin professori, joka osasi lentää.

Lentävä matto

Ranskalainen kirjailija ja orientalisti Alexandra David-Neel, joka asui kauan Tiibetissä ja matkusteli pitkään etelä- ja pohjois-Aasiassa, muistelee vuonna 1931 julkaistussa kirjassaan ”Tiibetin mysteeri ja magia” alastonta miestä, jonka hän tapasi jossakin Tiibetin ylängöllä.

Mies liikkui hitaasti päällään rautaketjuja. Miehen saattaja selitti kirjailijalle, että miehen keho on mystisten harjoitusten seurauksena muuttunut niin kevyeksi, että ilman ketjuja mies lentäisi heti pois. Kirjailija vakuuttui tästä oitis: hän oli tavannut ensimmäistä kertaa elämässään ”lentävän ihmisen”.

Ymmärtääksemme tapahtumaa ja yhdistääksemme sen menneisyyteen voidaan muistella monia legendoja, tarinoita ja satuja, joissa puhutaan lentävistä ihmisistä.

Monissa saduissa sankari ja tavalliset ihmiset, joille on annettu harvinainen armonlahja, pystyvät vaivatta nousemaan ilmaan ja lentämään. He pystyvät voittamaan painovoiman ja lentämään yli jokien, vuorten, maiden ja merten salaisen kykynsä ansiosta.

Monissa itämaisissa taruissa esiintyvä lentävä matto antaa olettaa, että sadussa puhuttiin ennemminkin levitaatiosta eli ”vetovoiman lakkauttamisesta henkisin keinoin”. Yleensäkin levitaatio on ollut se piirre, jolla on voitu selittää sadunomainen mahdollisuus ”taikuuteen”, joka on joskus ollut olemassa.

Painovoimailmiö

Painovoima on yksi arvoituksellisimmista ilmiöistä Maan päällä. Se on universaali voima, joka on sekä Maassa ja Kuussa että Auringossa ja planeetoissa, mutta myös koko maailmankaikkeudessa. Ja se on myös todistettavissa. Maailmankaikkeudessa on kuitenkin alueita, joissa vetovoima ei näyttäisi toimivan, mutta tätä ei käsitellä tällä luennolla.

Newtonin painovoimalaki kuuluu näin: ” Maailmankaikkeuden jokainen materiaalihiukkanen aiheuttaa toiseen hiukkaseen voiman, joka on suoraan verrannollinen niiden massojen tuloon ja kääntäen verrannollinen niiden etäisyyden neliöön”.

Kirjeenvaihdossaan Cambridgen yliopiston tutkijan Richard Bentleyn kanssa Isaac Newton ilmaisi ensimmäisen kerran olettamuksen, että jos maailmankaikkeuden materia jakautuisi ”rajatulle” alueelle, olisi sillä taipumus romahtaa keskeltä ja muodostaa siellä suuri pallomainen massa. Jos materia taasen jakautuu tasaisesti ”rajattomaan” tilaan, ei synny mitään keskusta, jonne materia vierisi lukemattomina paakkuina, jotka ovat hajallaan ympäri maailmankaikkeutta. Niin ollen, kuten Newton oletti, Aurinko ja Tähdet pystyivät syntymään.

Fyysikko Albert Einstein käytti myöhemmin jo olemassa olevaa epäeuklidisen geometrian teoriaa (Eukleides Aleksandrialainen oli kreikkalainen matemaatikko, joka eli n. 300 eaa.) selvittääkseen painovoiman, joka olisi tilan ja ajan tulos. Painovoima tarkoittaa maailmankaikkeudessa olevaa voimaa, joka koskee kaikkea materiaa. Paras esimerkki siitä on Kuun vetovoima, mikä aiheuttaa valtavalla massallaan Maan vuorovedet.

Isaac Newton näki omenan putoavan puusta, mikä on tavallinen tapahtuma. Hänelle tämä yksinkertainen huomio oli selitys keksiä kaikkialla vaikuttava painovoiman laki.

Kun Albert Einstein vuonna 1905 kehitti suhteellisuusteorian tehden tällöin ”tilan ja ajan suhteelliseksi”, hän mietti paljon painovoimaa ja tiedosti, ettei ole mahdollista kuvitella jotain voimaa esineiden vetovoiman selittämiseksi. Riittää, että olettaa, että jokaisen suuren massa omaavan kappaleen ympärillä oleva tila taipuu.

Mitä voimakkaampi taipuminen on, sitä kauemmin esim. valonsäde kulkee tämän tilan läpi. Jos nopeus on muuttumaton, pitenee läpikulun aika.

Yleisen suhteellisuusteorian mukaan maailmankaikkeudessa mikä tahansa painauma tarkoittaa sitä paikkaa, missä painovoima on erityisen voimakas, ja mikä tahansa tasainen paikka, että painovoimaa ei ole lähes lainkaan. Painovoima pakottaa myös 300 000 km/s liikkuvan valonsäteen kaartumaan. Valo pysyy yhtä nopeana, mutta aika pitenee.

Säännönmukaisesti aika on suora tai taso, jolla liikumme menneisyydestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen. Venäläinen astrofyysikko, professori Nikolai Kozyrev Pulkovan observatoriosta Leningradin alueelta pitää aikaa yhtenä ”energian” muotona. Hän on tehnyt paljon kokeita (joissa käytettiin gyroskooppia), jotka todistavat maan akselin pyörimisen.

Kozyrev sanoo: ”Aika ei levittäydy, kuten valoaallot, vaan se on heti kaikkialla”. Tällä tarkoitetaan käsitettä ”energeettinen aikakenttä”. Oletetaan esimerkiksi, että vuonna 2000 astronautti lentää avaruusaluksella planeetalle, joka on meistä kymmenen valovuoden päässä. Astronautilla on kaksoisveli, joka asuu Maassa. Avaruusaluksessa oleva astronautti palaa takaisin Maahan ja toteaa, että hänen veljensä on häntä kymmenen vuotta vanhempi. Tämä kuulostaa absurdilta, mutta olisi totta ja vastaisi erityisen suhteellisuusteorian lakeja.

Eräs liikkuvien esineiden vakioerikoisuus (nykykäsityksen mukaan) on se, että niiden ajankulun nopeus muuttuu, mutta esim. lähes valonnopeudella liikkuvassa avaruusaluksessa aika kuluu hitaammin. Tästä kirjoittaa Herman Weyl vuonna 1918 julkaistussa kirjassaan ”Avaruus, aika ja materia” (Raum, Zeit, Materie), mikä on yksi parhaimmista teoksista, jotka käsittelevät aikaa ja avaruutta: ”Einsteinin suhteellisuusteorian myötä ihmismieli on saavuttanut uuden tason tuntea avaruutta. Ikään kuin yhtäkkiä muuri olisi murtunut meidän ja totuuden väliltä: silmiemme edessä ovat kaukaisuudet ja syvyydet, joiden mahdollisuuksia emme ole tähän asti edes aavistaneet. Olemme ottaneet valtavan askeleen lähestyäksemme oivallusta älystä, joka pystyy kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu”. Painovoiman vaikutuksen voimme havaita kaikessa: sen ansiosta kaikki kappaleet vetävät toisiaan puoleensa ja syntyy järjestys, joka mahdollistaa maailmankaikkeuden olemassa olon. Tämä järjestys luo tasapainon, joka tekee elämämme mahdolliseksi ja vaikuttaa jopa jokaisen henkilökohtaiseen aikaan. Atomikellokokeella todistettiin, että pilvenpiirtäjän pohjakerroksessa olevat kellot jäivät pilvenpiirtäjän katolla olevista.

Biogravitaatio

Parapsykologialla on pitkät perinteet Venäjällä. Siellä on testattu salaisia PSI-voimia jo 1920-luvulta lähtien.

Neuvostoliittolainen fyysikko V. Bunin esitti vuonna 1960 käsitteen biogravitaatio, mikä tarkoittaa elävien organismien kykyä ”luoda” ja ”havaita” painovoima-aaltoja. Joidenkin tutkijoiden mielestä biogravitaatio on syy psykokineesiin ja levitaatioon.

Nykyisten psyykkisten energioiden ansiosta on mahdollista ajoittain lakkauttaa maailmankaikkeuden kolme perusvoimaa – painovoiman, magneettisuuden ja sähköisyyden. Tämän seurauksena syntyy epätavallinen, selittämätön ilmiö eli olemassa olevien, tähän asti tunnettujen luonnonlakien lakkauttaminen ja ”nollaaminen”.

Venäläinen tutkija Inojushin keksi ns. biokentän, jolle nimen antoi venäläinen tutkija V. S. Grishenko. Tämä kenttä koostuu elämänenergiasta ja se nimettiin bioplasmaksi. Biokentän ajatellaan koostuvan ”sähköstaattisista, sähkömagneettisista, akustisista ja hydrodynaamisista” sekä muista tähän asti tuntemattomista kentistä. Bioplasma on Jushinin mielestä energeettinen kenttä, joka koostuu ioneista, vapaista elektroneista ja vapaista protoneista ja joka on suhteellisen vakaa, mutta johon ympäröivät voimat voivat vaikuttaa. Kenttä on bioluminoiva. Lisäksi bioplasma tuntuu olevan ennen kaikkea keskittynyt aivoihin ja selkäytimeen ja se säteilee silmistä ja on hengityksen kautta yhteydessä ilmakehään.

Biogravitaatiokenttä

Bioplasma on erittäin monimutkainen järjestelmä, jossa sen toiminnat riippuvat koko joukosta energeettisiä vaikutuksia. Näin ollen se on holistinen, sillä vaikka erilaisilla molekyyleillä, kudoksilla ja organismeilla voi olla täysin eriytyneet bioplasmakentät, muodostavat ne kaikki yhdessä yhtenäisen energeettisen kentän niin kauan, että esim. ihminen on tasapainossa ja terve.

Neuvostoliittolainen tutkija professori Dubrov olettaa, että meidän pitää ottaa täysin uusi näkökulma fysiikkaan, tarkoittaen tällä ns. mitogeneettistä säteilyä eli näkymätöntä säteilyä, jota kaikki solut lähettävät. Hän mainitsee, että mitogeneettinen säteily ei toimi fysiikan todellisten lakien mukaisesti ja että säteily on ”uusi energiamuto”. Lisäksi hän olettaa, että elävässä organismissa on kenttä, joka ilmenee sekä vetovoimaominaisuutena että elävän materian ominaisuutena ja puhuu biogravitaatiokentästä.

Tämä kenttä on se, mikä vastaa kaikesta ”ajatuksen lähettämisestä” sekä ”psykokineesi-ilmiöistä”. Nykyisen tieteellisen tietopohjan ja tutkimusten perusteella vain vetovoimalla on suurin piirtein vaadittavat mahdollisuudet, mutta sen käyttö esim. biologisella alueella ei vielä tähän mennessä ole onnistunut. Jos tämä olisi mahdollista, olisi uusi energiamuoto keksitty, sillä elävät organismit eivät vain ota vastaan painovoima-aaltoja vaan myös pystyisivät lähettämään niitä, mikä ei ole vetovoiman lain mukaista.

Levitaatio ja gravitaatio

Levitaatio on yliaistillinen kyky nousta maasta ja leijua ilmassa. Se on todiste siitä, että ihmisellä on voimia, jotka sallivat hänen voittaa painovoiman.

Levitaatio on aina uudelleen nostettu todisteeksi ihmisen yliluonnollisten kykyjen olemassa olosta, mutta se toimii käytännössä vain niin paljon kuin ihminen pystyy avautumaan ja löytämään voiman itsestään (kuten Kaukoidässä opetetaan). On monia koulukuntia ja menetelmiä, jotka auttavat kehittämään yliluonnollisia kykyjä ja voimia, jotka jokaisessa ihmisessä uinuvat.

Mikään parapsykologisten ilmiöiden todentamisesta ei vaadi niin valtavaa fyysistä ja henkistä valmistelua kuin levitaatio. Jopa Kaukoidässä on vain muutama ihminen, joka osaa levitoida.

Luultavasti syntyy kysymys, miksi meidän aikanamme ihminen haluaa harjoittaa levitaatiota, kun on lentokoneet ja helikopterit, joilla pääsee lentäen paikasta toiseen. Nehän vapauttavat ihmisen vaikeasta ja monivuotisesta harjoittelusta, johon ihminen joutuu oppiakseen levitaatiota edes pinnallisesti.

Jos esi-isämme olisivatkin pystyneet voittamaan painovoiman ja nousemaan ilmaan, mistä tiedämme monien vanhojen tarinoiden perusteella, on meillä vain nykytekniikka, jonka avulla pystymme tietyllä tavalla levitoimaan ja helpottamaan fyysistä liikkumistamme ilmassa. Mutta jos päädymme harjoittelemaan pitkään ja intensiivisesti, voimme täysin jättää tekniset apuvälineet pois. Valitettavasti matka tähän on erittäin vaikea ja vain muutamat ovat kulkeneet sen loppuun asti.

Tarkastellaan vielä, miten jotkut tutkijat yrittävät selittää levitaation olemusta.

Erittäin mielenkiintoinen on hypoteesi ”kehon sisällä oleva, leijumisen ja liikkumisen mahdollistava bioplasmakentän fyysinen rakennelma”. Tällöin meedio kehittää omien psyykkisten voimiensa varassa omalle keholleen sopivan bioplasman, keskittyy siihen ja kohdistaa sen horisontaalisesti alustalle ja jalkojen alle.

Tämän väittämän mukaan jokainen, joka haluaa levitoida, pystyy kehittämään organismilleen ominaisen bioplasman (noustakseen ilmaan, mikä edellyttää välttämättä valtavaa fyysistä energiaa). Energiaa voidaan kehittää valtavasta jännitteestä. Ei kuitenkaan kannata hullunrohkeasti ajatella, että pystyisi heti voittamaan vetovoiman ja lentämään ilmassa, vaikka se kuinka hauskaa olisikin. Aluksi tehdään harjoitus 23.3: Kehon osan levitaatio ja harjoitus 23.4: Kuviteltu levitaatio ja keräämme kokemusta. Harjoituksen aikana on tarkkaan huomioitava kaikki tähän liittyvät yksityiskohdat.

Levitaatio: sivuilmiö

Tiedetään monia kertomuksia opiskelijoista, jotka ovat harjoitelleet levitaatiota ja olleet tekemisissä sen sivuilmiöiden kanssa. Haluamme tässä kommentoida joitakin ja kertoa muille, mitä ovat kokeneet ihmiset, jotka ovat vakavissaan yrittäneet oppia ja saavuttaa parapsykologista tietoa.

Dieter K. kertoo: ”Aloin harjoitella maanantaina ja tein vaadittavat harjoitukset. Saksiimme on kiinnitetty kulma, jolla voi mitata kappaleiden kokoa. Kulma on kiinnitetty saksiin ruuvilla. Viikon loppuun mennessä ruuvi oli niin kireällä, että en pystynyt avaamaan saksia kahdella kädellä. Laiton silloin toisen käteni ruuvin ylle, laskin 14 sekuntia, osoitin kahdella sormella ja pienen tönäisyn jälkeen ruuvi alkoi liikkua ja pystyin ruuvaamaan sitä sen jälkeen. Olin vaikuttunut…”

Voimme itse tehdä saman kuin Dieter harjoituksella 23.1: Käsipyramidi ja harjoituksella 23.2 Pöydän levitaatio.

Werner B. kertoo: ”Kävi niin, että maatessani tai istuessani kohosin muutamaksi sekunniksi ilmaan…”. Tällaisen kokemuksen on moni kohdannut itsessään, jopa sellaiset, jotka ovat juuri aloittaneet opintonsa.

Berta D. kertoo: ”Kello oli melkein puolen yön, kun heräsin. Makasin selälläni ja katsoin ylöspäin kattoon, kun yhtäkkiä oikea käteni alkoi kihelmöidä, ikään kuin se olisi saanut sähköä. Ensin vedin henkeä, minkä teen aina, kun minulle tapahtuu tällaista. Mikään ei kuitenkaan muuttunut, kunnes tunsin oikean käteni nousevan hitaasti n. 30 cm:n korkeudelle sängystä, sitten se pysähtyi ja vapisi hieman. Vaikka yritin kovasti, en pystynyt liikuttamaan kättäni. Näytti siltä, että joku vieras voima oli vallannut käden. Käsi tuntui kevyeltä ja lähes painottomalta, ikään kuin se ei olisi ollut ruumiini osa lainkaan, vaan jotain erillistä…”.

Ralf S. muistelee: ”Muistan sen kuin eilisen päivän, sillä niin voimakkaasti tapahtuma iskostui muistiini. Se tapahtui kauniina kesäiltana vuonna 1985, kun oli lopettelemassa puuhiani ja päätin mennä loppuillaksi kävelylle. Lähellä kotiani on pieni metsä, josta jatkui kauas niittyjä ja suota. Kuljeskelin mielelläni siellä, sillä tämä maalaismaisema oli säilynyt omaperäisenä. Minusta tuntui usein, että se halusi minun valloittavan itsensä ja veti minua voimakkaasti puoleensa.

Olin ollut kävelyllä jo tunnin, kunnes halusin pitää pienen tauon mukavassa paikassa. Poikkesin polulta ja menin kahden toisiaan lähellä seisovan koivun luo, jolloin minut valtasi hyvin erikoinen tunne.

Tuntui siltä, että kaikki maan vetovoima olisi lähtenyt minusta pois ja että kehoni ei enää painanut mitään. Hätäännyin aluksi kovasti, mutta pian se vaihtui onnellisuudeksi ja varmaksi tiedon tunteeksi, että minulle ei tapahdu mitään pahaa ja ettei minun tarvitse pelätä.

Silloin minulle selvisi, että leijun – tai en ainakaan tuntenut maata jalkojeni alla. Leijuin ilmassa yhä korkeammalle ja hetken kuluttua olin jo koivujen latvojen korkeudella. Tunne oli mahtava – kevyt kuin höyhen – muttei kuitenkaan luonnonvoimien armoille joutunut. Pian tämän jälkeen näkymä silmieni edessä muuttui ja aloin hiljalleen laskeutua maahan. Tuskin huomasin, kun jalkani taas koskettivat maata.

Ensin en uskaltanut liikahtaa paikaltani, olin ihmeissäni siitä tulleesta mielenrauhasta. Kun jonkin aikaa odotettuani mitään ei enää tapahtunut, lähdin kotiin.

Kului paljon aikaa, ennen kuin tiedostin kunnolla tapahtuneen ja pystyin arvioimaan tilannetta viileän rauhallisesti. Jonkin ajan kuluttua (asiaa pureskeltuani) olin ylpeä siitä, että olin saanut kokea sellaista, mitä monet eivät tähän asti ole pystyneet kokemaan: leviaation.

Tiedän, että kaikki kuulostaa pelkältä hallusinaatiolta tai mielikuvituksen tuotteelta tai pilailulta, mutta voin vannoa kaiken olevan totta.

Se oli yksi ihmiselämän harvoista hetkistä – on vielä arvoitus, miksi se osui juuri minun kohdalleni – joka kertoi minulle, että arkielämämme toisella puolen on olemassa jotain muutakin. Ehkä salainen maailma, joka odottaa paljastamistaan.”

Newtonin painovoimalaki

Newtonin painovoimalaki kuuluu niin, että kahden kappaleen välillä on painovoima eli voima, joka riippuu kappaleiden massasta ja niiden välisestä etäisyydestä. Painovoiman vakio on G:

Sen pieni koko johtaa siihen, että voima on tunnettavissa vain, kun kappaleella on suuri massa (esim. planeetta).

Voima on kuin voimakenttä: se on kappaleen ympärillä oleva alue (massa, ydin, sähkövirta), jossa vaikutukset (painovoima, sähkö tai magneettisuus) ovat todistettavissa.

Yhden suurimassaisen kappaleen (esim. planeetan) painovoima, joka vaikuttaa toiseen kappaleeseen on nimeltään paino. Kappaleen paino ei ole vakio, vaan se riippuu planeetan ja sen massan etäisyydestä.

Eli kappaleen massa, ei paino, ei riipu sen sijainnista. 1000 kg massan paino muuttuu sijainnin mukaan ja riippuu maantieteellisestä ja lähtökohtaisesta tilanteesta, esim. eri taivaankappaleilla paino on erilainen:

160 N (newtonia) Kuussa

980 N Maassa

150 N 10000 km päässä Maasta.

Avaruusaluksen, jonka pitää nousta Maan vetovoiman ulkopuolelle, pitää kehittää 11 km/s nopeus voittaakseen Maan painovoiman. Nopeus on siis n. 40000 km/h.

Vapaassa pudotuksessa kappale liikkuu ilman vastusta, jos siihen vaikuttaa painovoima, mutta ei jarruttavat vaikutukset, kuten esim. ilmanvastus.

Kun vetovoima ei vaikuta kappaleeseen, syntyy painottomuuden tila, mikä on nähty esim. monissa avaruusasemalta lähetetyistä kuvista.

Voima vaikuttaa kappaleen muotoon ja liikkeeseen. Yksittäinen voima muuttaa nopeutta (kiihdyttää kappaletta). Kaksi samanlaista, vastakkaista voimaa, muuttavat kappaleen muotoa ja kokoa. Voima on vektorisuure: siinä on massa ja suunta eli se on yksi newton N.Yksi newton on voima, joka antaa yhden kilogramman massalle kiihtyvyyden 1 m/s .

Onko levitaatio antigravitaatiota?

Kaikki levitaatioilmiöt ovat perinteisen luonnontieteen tutkijoiden mielestä jotakin hirvittävää, sillä niiden perusteella olisi olemassa ”kevyt nostava tila”, johon levitoija käsittämättömästi muuntaa ”ohjattavan fyysisen massan”. Ja nämä ilmiöt tapahtuvat –tarkkailijoiden ja todistajien näkemättä – epäfyysisessä jatkumossa, jota emme tiedosta tai havaitse.

Jokaisessa levitaatiotapauksessa puuttuu ainakin osittain paino- tai vetovoima, joka vaikuttaa kaikkiin kappaleisiin maailmankaikkeudessa.

Vastavoiman, antigravitaation, vaikutuksesta normaalisti toimivat vetovoiman lait lakkaavat toimimasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kehon olemassa oleva paino kumoutuu eli sitä ei enää ole ja keho pystyy levitoimaan eli leijumaan ilmassa.

Herää kysymys, että pystyykö ihminen omasta tahdostaan lakkauttamaan luonnonlakeja. Jos pystyy, niin miksi se onnistuu vain niin harvalta?

Onko syynä epätavallinen kyky, joka on suotu vain harvoille? Vai vaikuttavatko siinä voimat, joiden olemassa olo ja toiminta ylittävät ymmärryksemme?

Satoja vuosia sitten ihminen oli lähempänä luontoa ja aisti olevansa osa sitä. Ihmisen yksilöllisyys ei ollut niin korostunut ja hallitseva. Ihminen yhdistyi ympärillään olevaan suureen kokonaisuuteen, eikä epäröinyt omaa olemassaoloaan.

Ihminen ajatteli vain elintärkeää leipää, eikä epäillyt ympäristöään ja elämäntapaansa, vaan ymmärsi luontoa kaikkine ilmiöineen ja lisäksi ymmärsi sisäisen maailmansa rikkauden.

Tuolloin ihmiset eivät tienneet mitään luonnonlaeista, vaan ne olivat osa ihmistä, eikä niiden teoreettista sisältöä mietitty.

Kaikki ihmisen ympärillä oleva oli hänen maailmansa ja hänen elämänsä. Hän ei miettinyt, ilmestyikö hänen intensiivisesti ajattelemansa ihminen juuri silloin paikalle. Häntä ei hämmästyttänyt, että hän vain ”tiesi”, miten jokin asia tehdään.

Ihminen ei hämmästynyt, jos shamaani tai noitatohtori ”nousi ilmaan” tai ”lensi pois” toimittaessaan muinaista rituaalia. Koska kaikki tällainen kuului ihmisen maailmaan ja kokemuksiin ja oli kuului elämänkulkuun, jonka osa hän itse oli.

Hän ei tuntenut antigravitaatiota, eikä telepatiaa (luento 15 ja 16), ei psyko- tai telekineesiä (luento 22) tai kehon ulkopuolelle siirtymistä (luento 24), eikä materialisointia tai teleportaatiota (luento 25). Kaikki nämä käsitteet on keksitty myöhemmin ja ne ovat ”antaneet nimen” ja ”selittäneet” sen, mikä oli kauan sitten ollut normaalia toimintaa.

Se, että ihmiset satoja vuosia myöhemmin saivat aikaan ja nimittivät sitä levitaatioksi ja osittain pitivät sitä mielikuvituksen ja hallusinaation tuotteena, koska eivät osanneet ajatella sen ideaa tai sisältöä, oli aiemmin ihmiselle tavallista, eikä lainkaan ihmetystä aiheuttavaa. Se kuului elämään samalla tavoin kuin Aurinko ja Kuu, päivä ja yö tai ilma, jota hengitetään. Satojen vuosien kuluessa sisäiset lähteet tyrehtyivät ja kaikki tieto myöhemmin salamyhkäisesti esiintyvistä ilmiöistä jäi vain harvojen pyhien ihmisten haltuun.

Muodostettiin salaseuroja, kirkollisia veljeskuntia, henkisiä yhteisöjä ja kiltoja (esim. temppeliherrat ja vapaamuurarit), jotka säilyttivät muinaisten tietojen salaisuuden niin, etteivät maallikot päässeet niihin käsiksi. Kun myöhemmin luonnontieteet kehittyivät, unohtuivat tällaiset taidot ja ne syrjäytettiin ”ajan henkeen kuulumattomina”.

Katso harjoituksia

Sivun alkuun