Luku 5. Keskittyminen

Alkusanat

Tällä luennolla jatkamme ulkoisten apuvälineiden tarkastelua puhumalla keskittymisen kohteista ja teknisistä apuvälineistä.

Vaikka oikeastaan keskittymisen kohteet eivät sisällä paranormaalia voimaa, ne tukevat ratkaisevasti selvänäkökyvyn kehittymistä. Harjoitukset keskittymislaseilla johtavat verkkokalvon tarkan näön pisteen herkistymiseen ja se alkaa reagoida maailmankaikkeuden energian hiukkasiin eli alkaa ”nähdä” tätä energiaa.

Peilillä tehtävät harjoitukset auttavat tunnistamaan ensimmäiset selvänäköiset kuvat ja henkisen koulutuksen myöhemmässä vaiheessa pystytään milloin tahansa ottamaan vastaan selvänäköisiä kuvia ajasta ja tilasta ilman keskittymisen apuvälineitä.

Teknisistä apuvälineistä tarvitsemme vain ”taikavarvun tai heilurin” ja äänentoistolaitteen. Kaikkia muita kuvailtuja apuvälineitä käytetään parapsykologiassa koetarkoituksissa, mikä on tämän opintomateriaalin ulkopuolella.

Tulevilla luennoilla on jatkuvasti lisäharjoituksia, joissa suositellaan tehtäväksi kokeita ja kuvaillaan niihin välttämättä tarvittavia teknisiä apuvälineitä.

Seuraavalla luennolla loppuu ulkoisten apuvälineiden tarkastelu ja aloitamme symbolien ja maagisten aineiden vaikutusvoiman tutkimisen sekä opettelemme Psi-harjoituksille parhaimman mahdollisen astrologisen ajankohdan laskemisen.

Keskittymisen kohteet

”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?”, näin alkaa kuningattaren loitsu peilille Lumikki-sadussa. Kuningatar lumoaa alitajuntansa voiman, jotta saisi tietoja tapahtumista, jotka ovat hänen valtansa ulottumattomissa.

Yhteys peilin ja – kuten silloin ajateltiin – ”sielun” välillä (itse asiassa tämä yhteys toimii peilin, tietoisuuden ja alitajunnan välillä, kuten tällä luennolla pian selvitetään) selittää lumoavan vaikutuksen, jonka peilin heijastus on aina herättänyt ihmisissä. Uskottiin, että peilin kautta voi kirota sielun, mikä aiheutti myös pelkoa peilistä ennustamista kohtaan, koska uskottiin myös, että paholainen kurkistaa peilin syvyyksistä. Peilin syvyyksiin on mahdollista katsoa silloin, kun käsillä on kiillotettu tai kirkas pinta tai vesi. Niillä on voima lumota ihminen. On olemassa vanha kansan tapa laittaa peili roikkumaan kuolleen tai kuolevan ihmisen huoneeseen, jottei hänen henkensä jäisi maahan, vaan pystyy haihtumaan tuonpuoleiseen (transsendenttiseen) maailmaan. Etruskien haudoilla on peilit. Niiden tehtävänä on avata kuolleelle pääsy toisiin maailmoihin tai antaa mahdollisuus molemminpuolisiin vierailuihin.

Peilejä, joiden piti auttaa sielujen kanssakäymisessä, käytettiin myös maagisissa harjoitteissa (yksi- tai monipäiväisiä henkisiä harjoituksia uskonnollisen ja esoteerisen elämän mieleen painamiseksi ja syventämiseksi), esim. kehosta poistumiseen.

Peilin tyypillä – hopeasta tai lyijystä tehty, musta, pallo ja vesipeili - oli eroja. Niiden valmistamisessa ja niiden puoleen kääntymisessä piti noudattaa mitä kummallisimpia sääntöjä:

”On erittäin tarkkaavaisesti pidettävä huolta siitä, että olet yksin tekemässä taikapeiliä. Maagin lisäksi kukaan muu ei saa katsoa peiliin. Peilin lasia on puhdistettava jatkuvasti mustalla silkkiliinalla. Peitä lasi peiliaineella ja säilytä taikahuoneessa. Tärkeää on, että peilin kehyksen ja itse peilin väliin on juotettu taikalientä eli nestettä, jonka pyhittämistä saattaa neljän elementin tai niiden edustajien sanominen. Ne ovat Mikael, Gabriel, Uriel ja Samuel.”

Eräässä vanhassa käsikirjoituksessa määrätään ostamaan peili keskiviikkona, maksamaan siitä sen verran kuin itse sen hinnaksi arvioi, minkä jälkeen se kuopataan juuri kuolleen miehen hautaan, toimitetaan juhlallinen pentagrammi-rituaali ja otetaan peili pois, säilytetään kolme päivää mustassa silkkiliinassa, jonka jälkeen sitä voi alkaa käyttää.

Tällaiset suositukset peilin valmistamiseksi ja sen kanssa työskentelemiseksi vaikuttavat nykyään huvittavilta. Mutta menneisyydessä niillä oli tietty perusta: rituaalien sekä peilien valmistus- ja käyttöseremonioiden välityksellä usko tämän keskittymisvälineen maagiseen voimaan vahvistui – se, mitä nyt kutsumme paranormaaliksi uskoksi – ja se mahdollisti suunnitellun maagisen toiminnan toteuttamisen.

Kaikkein helpointa on saavuttaa paranormaali usko itsesuggestion avulla sekä sen avulla, että tiedämme, mitä fyysisiä prosesseja tapahtuu, kun katsomme peiliin.

Niinpä voimme unohtaa yölliset hautausmaakävelyt etsiäksemme tuoretta hautaa, jonne peilin voisi kuopata ja välttää näin hankaluudet hautausmaan hallitsijan ja lainvartijoiden kanssa ja voimme keskittyä kysymykseen, miten peilipinnat voivat tukea henkistä kehitystämme. Olemme jo oppineet, että maailmankaikkeudessa kaikki elävät olennot, kasvit ja epäorgaaninen materia levittävät kosmisen energian kvantteja. Tämän säteilyn taajuus on korkeampi kuin kosmisen säteilyn, yli 1023 hertsiä, eli kosmisen energian kvantit värähtelevät enemmän kuin 10 000 kvadriljoonaa (Suomessa 1024, Venäjällä 1015) kertaa sekunnissa. Niiden aallonpituus 10-14 metriä (kymmenen triljoonasosa metriä) on pienempi kuin minkä tahansa toisen energiaspektrin säteilyn aallon pituus (ks. kuva 3, luento 4).

Epäorgaanisesta materiasta lähtevällä kosmisella energian säteilyllä on tavallisesti tietty jatkuva taajuus ja aallon pituus, mutta sen impulssi (säteilyn paine) voi vaihdella. Orgaaniset aineet ja elävät organismit säteilevät kosmista energiaa, joiden aallot moduloituvat amplitudin (värähdystaajuuden) mukaan. Termi ”amplitudin modulaatio” tulee fysiikan terminologiasta ja koostuu kahdesta sanasta: amplitudi (lat. – pituus, värähtelyn pituus) ja modulaatio (lat. muuntuminen). Sitä käytetään merkitsemään korkeavärähtelyn kantoaallon muutosta (tässä tapauksessa kosmisen energian aalto) matalavärähtelytaajuuksiksi (heijastavasta kohteesta).

Kuvat 1, 2 ja 3 esittävät selkeästi amplitudin modulaation.

Kaikkien epäorgaanisten kappaleiden moduloimaton ja orgaanisten kappaleiden amplitudin mukaan moduloitu kosminen energia osuu jatkuvasti joka suunnasta molempiin kehoihimme eli energiakehoon ja fyysiseen kehoon. Koska jälkimmäisellä ei ole tämän säteilyn vastaanottoelintä eli reseptoreita, jotka havaitsisivat kosmisen energian aallonpituuden, emme voi ottaa sitä kaikkea vastaan normaalissa tietoisuuden tilassa, jolloin ympäröivästä maailmasta voi ottaa tietoa vain fyysisen kehon reseptorit. Kaikki tämä näyttää täysin toiselta, jos olemme korkeammassa tietoisuuden tilassa.

Riippuen kehitysasteestamme avautuu laajentuneen tietoisuuden tilassa kolme mahdollisuutta ”nähdä” kosmisen energia säteily:

• chakranäkö
• peilinäkö
• eideettinen näkö.

Chakranäön aikana, josta kirjallisuudessa usein puhutaan ”silmättömänä näkökykynä”, otamme vastaan tulevia kosmoenergeettisiä impulsseja herätetyn sydänchakramme kautta. Se toimii kuten antenni. Sen kautta impulssit ohjataan nadijärjestelmää pitkin aivorunkoon, missä ne muuttuvat hermoimpulsseiksi. Nämä hermoärsykkeet virtaavat, kuten verkkokalvolta tulevat ärsykkeetkin (ks. kuva 8, luento 4), aivokuoren näkökeskukseen, missä ne aiheuttavat visuaalisen tuntemuksen. Näin vastaanotettuna kuva kuitenkin eroaa verkkokalvon vastaanottamasta kuvasta. Koska tässä informaationkuljettajina ei käytetä jonkin kappaleen heijastamia valokvantteja, vaan kappaleen lähettämiä kosmisen energian kvantteja, tiedostamme siksi fyysisen esineen rajojen lisäksi myös (edellyttäen, että on ensin saavutettu tietty tietoisuuden taso) rajojen ulkopuolelta nousevan Psi-kentän. Miten pystymme ”näkemään” ilman silmiä eli sydänchakralla, vastaamme muulla luennolla, jolloin myös tarkastellaan Psi-ilmiöiden fyysisiä perusteita. Siihen asti rajoitamme ”näkemisen ilman silmiä” -harjoittelun vielä harjoitukseen 5.1 "Chakranäkö 1" ja täydentävään harjoitukseen 5.2 "Chakranäkö 2". Molemmilla harjoituksilla on suuri merkitys henkiseen kehitykseen, sillä ne valmistavat puhtaasti eideettisen selvänäön (selvänäkö ilman keskittymisvälineitä) omaamisen mahdollisuuteen.

Peilinäöllä otamme vastaan kiiltävältä pinnalta (esim. linssi, kovera peili tai pallo) heijastuneita kosmisen energian kvantteja, mitkä keskittyvät pieneen osaan silmän verkkokalvoa.

Ensi näkemältä tämä kosmisen energian näkemismuoto vaikuttaa paradoksilta (järjen vastaiselta) kahdessakin suhteessa:

•  aineellisista kohteista ei voi heijastua lyhyitä, kosmisen energian aaltoja
•  ”normaali” ihmissilmä pystyy vastaanottamaan pitkäaaltoisia kvantteja vain 380 ja 780 nm:n välillä (ks. luento 4).

Se, että voimme kiiltävien keskittymisvälineiden avulla, huolimatta oletettavasta järjen vastaisuudesta, ottaa vastaan kosmisen energian kvantteja ja sen seurauksena selvänäköisiä kuvia, selittyy kahdella tavalla.

• Pinta, ei heijasta atomihiukkasia, joista peilin runko koostuu, vaan peilin energiakehon kosmoenergeettisiä hiukkasia (ks. myös seuraavat kappaleet kristallipallosta, peilistä ja mustasta peilistä).
• Heijastuneet kvantit voivat aiheuttaa tietyllä verkkokalvon alueella reseptorisia ärsykevirtoja, jotka lähtevät näköhermoa pitkin aivojen näkökeskuksiin ja muodostavat kuvan. Vastaavien tappisolujen ärsyttäminen voi tapahtua vain silloin, kun ne on asiaankuuluvasti herkistetty paranormaalilla keskittymisellä.

Paranormaalin keskittymisen tilassa voi havaita verkkokalvolle tulevien valokvanttien lisäksi myös puhtaasti kosmoenergeettisen kuvan. Kuten chakranäössä, kehityksemme edistyneessä vaiheessa voimme tiedostaa kaikkia kappaleita ympäröivän Psi-kentän.

Tappisolut (kaikkiaan n. 2000 kpl), joita on herkistettävä tekemällä harjoitus 5.3 "Pistenäkö 1" sekä 5.4 "Pistenäkö 2", sijaitsevat verkkokalvon keskellä pienessä syvennyksessä, jossa ei ole sauvasoluja, ja sitä kutsutaan "tarkan näön pisteeksi". Tappisolut ovat järjestäytyneet kuusikulmaiseksi kuvioksi ja niiden tiheys on n. 150 000 kpl / mm2. Siksi ne pystyvät erottamaan pienimmätkin yksityiskohdat verkkokalvon optisissa ja kosmoenergeettisissä kuvissa. Tätä prosessia tukevat myös verkkokalvon muut rakenteet, joiden kautta kvantit tulevat läpi ennen kuin tavoittavat tappisolureseptorit. Lisäksi kyseisessä verkkokalvon osassa kuviin kiinnitetään erittäin suuri huomio: kuvat ovat siellä tarkkoja ja ne projisoidaan verrattain suureen osaan aivojen näköaluetta. Tieto siitä, että tarkan näön pisteessä reseptorit ottavat vastaan kosmisen energian kvantteja, on yksi - vaikkakin pieni - askel puhtaasti eideettiseen selvänäköön.

Eideettisessä näössä, kuten jo nimikin kertoo, syntyvät visuaaliset selvänäkökuvat suoraan aivokuoren näkökeskuksessa. Tällöin tapahtuu kosmoenergeettisen informaation rekisteröinti; informaation, joka ei ole tullut sydänchakran tai tarkan näön pisteen kautta, vaan kaikkein lyhintä tietä eli kruunchakran kautta.

Tämä kaikkein täydellisin selvänäön muoto sallii milloin vain selvänäkökuvien havaitsemisen ilman etukäteistä virittäytymistä korkeampaan tietoisuuteen ja ilman keskittymisvälineitä. Tällöin ei ole väliä, milloin tapahtuvat ne prosessit, jotka toivomme näkevämme: nykyisyydessä, menneessä vai tulevaisuudessa (tulevan selvänäköä kutsutaan myös ”proskopioksi” (ennalta tietäminen)). Selvänäön avulla voi havaita myös kaukaisia tapahtumia, eikä tällöin ole tärkeää, onko tapahtuma Maassa vai muissa maailmankaikkeuden osissa.

Miten selvänäköinen informaatio ajasta ja tilasta tulee meille, tarkastellaan perin pohjaisesti yhdellä selvänäköisyyden luennolla. Mutta ensin haluaisimme tutkia niitä keskittymisvälineitä, jotka auttavat meitä opiskelun edetessä kehittämään alkuvaiheessa olevaa selvänäköisyyttä eideettiseen selvänäköön:

• tasainen peili
• musta peili
• kristallipallo

Tasainen peili

Yksinkertaisin apuväline selvänäköisyyden saavuttamiseen on jokaisesta taloudesta löytyvä tasainen peili. Tosin siinä – kuten muissakaan keskittymisvälineissä – ei itsessään ole paranormaaleja ominaisuuksia, mutta se tukee selvänäköisyyden kehitysprosessia ja sallii korkeammissa tietoisuuden tiloissa nähdä tapahtumia peilaavalta pinnaltaan, jotka ”normaalilta ihmiseltä”, jonka verkkokalvo reagoi vain fotoneihin, jäävät huomaamatta: ”Katsoessani peiliin, kokeilin etäisyydellä olevan tuttavani katsomista ja sitä, mitä hän sillä hetkellä oli tekemässä. Istuin mukavasti tuoliin. Pöydällä edessäni oli tasainen peili. Valmistelevan harjoituksen jälkeen vaivuin transsiin elävästi kuvitellen katsovani tuttavaani. Jännittyneenä katsoin avoimin silmin peilini pintaa. Aluksi näkyi vain himmeä, kaavamainen ja epätarkka kuva. Jonkin ajan kuluttua kuvat muuttuivat aina vain tarkemmiksi, ja näin tuttavani niin kuin olisin katsonut häntä ikkunan läpi. Pystyin tarkasti seuraamaan, kun hän joi tai söi jotain, ja näin myös selvästi kaikki esineet hänen huoneessaan. Vaikka tämä kurkistus ”tilan läpi” jatkui vain pienen aikaa, minulle tämä oli istunto. Seuraavana päivänä kysyin tuttavaltani, mitä hän teki harjoitukseni aikana. Pienen mietinnän jälkeen hän vastasi olleensa syömässä iltapalaa. Kysyessäni, mitä hän joi, meni vastaus yksiin havaintojeni kanssa. Tästä hetkestä lähtien tiesin varmasti, että voin todellakin nähdä peilistä, mitä tapahtuu kaukaisissa paikoissa.”

Korkeamman tietoisuuden tiloissa voimme itse tarkkailla peilistä tapahtumia, jotka tapahtuvat kaukanakin, kuten opinto-ohjelman opiskelija Anton R. yllä kertoi. Tasaisen peilin avulla pystyy lisäksi

-       vahvistamaan vapaan kosmisen energian vastaanottoa

-       projisoimaan ajatusmalleja

-       katsomaan omaa Psi-kenttää

-       tarkkailemaan muiden esineiden Psi-kenttää

-       lähettämään tietoisuuden mihin paikkaan tahansa

-       siirtämään tietoisuuden mihin persoonaan tahansa

-       poistumaan energiakehosta.

Yllä luetellut ilmiöt toteutetaan käytännössä suurimmaksi osaksi myöhemmin, koska siihen tarvitaan tietty henkisen kehityksen taso. Nyt rajoittaudumme siihen, että harjoituksella 5.5 "Kosmisen energian vastaanotto 1" hankimme molemmille kehoillemme lisäannoksen vapaata kosmista energiaa sekä käytämme valmistavana harjoituksena keskittymisen apuvälineiden kera tuleviin selvänäköharjoituksiin harjoitusta 5.6 "Ajatusmallijen projisointi", jonka tuloksena voimme visuaalisesti ottaa vastaan aivoissa säilössä ollutta kuvallista informaatiota.

Ymmärrämme ajatusmallien projektion helpoiten katsomalla kuvan 4 graafista esitystä.

Otsachakran säteilemät kosmoenergeettiset impulssit, jotka ovat tietoisuuden, muistin tai alitajunnan kuvainformaation kuljettajia, heijastuvat tasaisen peilin Psi-kentästä ja tulevat silmän verkkokalvolle. Harjoitusten 5.3 ja 5.4 avulla tarkan näön pisteen herkistyneellä alueella ne muuttuvat ärsykevirroiksi, jotka siirtyvät näköhermoa pitkin aivokuoren näkökeskukseen ja synnyttävät siellä visuaalisen kuvan, joka ei eroa mitenkään ”normaalista” verkkokalvon kuvasta. Meillä tulee tällöin mielikuva, että ajatusmalli syntyisi peilin pinnan taakse.

Emme ”näe” peilissä otsachakran optista heijastumaa (tai nenän juurta, missä se sijaitsee), vaan sen tilalle säteilemämme ajatusmallin. Selvänäön prosessin kuvat, jotka ovat kaukana ajassa tai tilassa, muodostuvat samoin; seuraavilla luennoilla puhumme siitä lisää.

Musta peili

Kun puhutaan mustasta peilistä, tarkoitetaan koveraa peiliä, jota käytetään parranajossa, ja sen takaosa on hopean sijasta mustan värinen. Mustalla peilillä on, toisin kuin tasaisella, kaksi ratkaisevaa ominaisuutta monia paranormaaleja kokeita tehdessämme:

-       Takaosan musta peite myötävaikuttaa ajatusmallien ja selvänäön havaitsemiseen, sillä siitä ei heijastu lähestulkoon yhtäkään fotonia (musta ”nielaisee” kaikkia valoaallot). Siihen törmäävien kosmisen energian kvanttien heijastuskyky säilyy täysin, sillä ne heijastuvat takaisin peilin Psi-kentästä, eivät peilin pinnasta.

-       Peilin koveruuden ansiosta peilin pinnan takana syntyy kulloinenkin ajatusmalli tai selvänäkökuva suurempana kuin käytettäessä tasaista peiliä.

Ajatusmallien projisointi mustaan peiliin tapahtuu samalla periaatteella kuin tasaiseenkin peiliin, mikä on esitetty kuvassa 5.

Selvänäön kuvien vastaanottovälineenä musta peili on yksiselitteisesti parempi kuin tasainen. Periaatteessa se toimii kuten peiliteleskooppi (ks. kuva 6), jossa kovera peili fokusoi valokvantit, jotka ulos tullessaan muodostavat voimakkaasti suuremman kuvan, jolla on iso valovoima. Tietysti mustalla peilillä tämän mahdollistaa peilin mukaan kaareutuva Psi-kenttä, joka fokusoi tulevat moduloidut kosmisen energian aallot, joissa on selvänäön informaatio, ja heijastaa ne tarkkailijan silmään.

Saavuttaakseen puhtaasti eideettisen selvänäön kyvyn on aluksi hallittava peilinäkö. Tähän on harjoituksia seuraavassa luennossa. Siihen mennessä on hankittava musta peili, jonka halkaisija on 20 cm ja koveruus 12 mm sekä maalattava se kuperalta puolelta mustalla automaalilla.

Alla on Natale N:n selvänäkökyvyn kehityksestä kertova kokemus:

”Jo kolmen harjoituskerran jälkeen näin tummalla taustalla mustasta peilistäni silmän. Jokaisessa harjoituksessa se tuli selvemmäksi ja tarkemmaksi ja loppujen lopuksi ilmestyi kaksi silmää – niin tarkkoina kuin optisessa peilissä oikeat silmät ovat. Kolmen viikon harjoittelun jälkeen näin kahden silmän lisäksi kokonaiset miehen kasvot… Nyt pystyn havaitsemaan nämä kasvot jo ilman peiliä, eikä ole väliä katsonko valoon vai pimeään, suljetuin vai avoimin silmin…!”

Kristallipallo

Kristallipallo on monien ennustajien ja selvänäkijöiden tunnettu varuste. Kaikki ovat nähneet jonkun kuvan, jossa esitetään mustalainen musta varis olallaan ja hohtava, lasinen pallo käsissään.

Menneen, nykyhetken ja tulevan ammattiennustajat käyttävät kristallipalloa vain asiakkaiden vuoksi, koska se tuo koko selvänäköprosessiin jotakin mystistä, salaista ja ylimaallista. Kokenut selvänäkijä ei tarvitse keskittymisvälineitä, hän ottaa selvänäköinformaatiota vastaan puhtaasti eideettisesti. Me tämän alan ”aloittelijat” tarvitsemme kristallipalloa, sillä se on optimaalinen apuväline selvänäkökyvyn saavuttamiseen. Pallon pyöreyden aikaansaama pallon muotoinen PSI-kenttä heijastaa jokaisen 180º kulmassa tulevan moduloidun kosmoenergeettisen säteen optisen akselin suuntaisesti ja luo tarkkailijan silmiin pienennetyn panoraamakuvan. Syntyy vaikutelma, että selvänäkökuva (kuva 7, kohta B) on kristallipallon sisällä.

Kristallipallon kanssa tehtyjen harjoitusten kulku menee suurinpiirtein niin kuin Klaus K. kertoo:

”Olen jo jonkin aikaa työskennellyt kristallipallon kanssa ja saavutukset puhuvat itse puolestaan. Jokaisen harjoituksen alussa vajosin tietoisuuden tasolle 2 ollakseni täysin tilassa, jossa keskityin kristallipalloon. Suurimmassa osassa tapauksia työskentelin iltaisin kynttilän valossa.

Aluksi näin vain hurjan sekamelskan, joiden ajattelen olleen ajatusmalleja tai kuvitelmia, joihin en keskittynyt. Ja kuitenkin nämä kuvat olivat helposti tunnistettavia.

Myöhemmin sallin ajatusmallien liukua tietoisuuteni ohitse. Tällöin valitsin kaikkein selkeimmät herättääkseni ne eloon pallossani. Näin usein epäselvät kasvot, erilaisia esineitä, kaupunkeja ja maisemia.

Nyt pystyn milloin vain näkemään selkeitä kuvia menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Esim. ”tarkkailin” usein ystäviäni toimissaan tai seurasin historiallisia tapahtumia kristallipallostani kuin televisiosta, tosin pienemmässä koossa, mutta totuudenmukaisempana ja kolmiulotteisena…”

Klausin selostuksesta selviää, mikä on merkittävin ominaisuus, joka tekee pallon mustaa peiliä paremmaksi: pallon kautta nähdyt selvänäkökuvat ovat selkeämpiä ja konkreettisempia. On siis selvää, että voimme toki tehdä selvänäköharjoituksia mustalla peilillä, mutta jos haluamme saavuttaa erittäin hyviä tuloksia, on harjoiteltava pallolla.

Tekniset apuvälineet

Ennen taikurit ja maagit tarvitsivat maagisiin toimiinsa erilaisia välineitä: joko luodakseen yhteyden korkeampiin voimiin tai täyttääkseen rituaalitoimet. Jotta maagiset toimet olisivat onnistuneet, käytettiin esim. Pyhän Johanneksen seitsemää avainta, taikasauvaa, Paracelsuksen kolmikärkeä, Salomonin sinettiä, maagisia tikareita, hattuja ja kaapuja, kuolleiden pääkalloja, ihmisten luita ja monia muita tavaroita. Talismaanit ja amuletit vetivät erityisesti puoleensa tai vapauttivat astraalisia ja salaisia voimia. Jotta talismaani olisi ollut täynnä hyvien tai pahojen henkien voimaa ja ominaisuuksia, oli välttämättä seurattava monimutkaisia rituaaleja sitä valmistettaessa:

”Valitse materiaali tarkoin mielikuvien avulla, esim. alkuperäiskansojen kivi, josta on tullut fetissi siihen liittyneen ”yllättävän tapahtuman” vuoksi.

Puhdista valittu materiaali vieraista vaikutuksista. Pidä sitä palavan kynttilän päällä samalla kuvitellen puhdistus. Kosminen tulen alkuvoima hävittää ja tuhoaa kaikki vieraat vaikutukset.

Mielikuvien saattamana laita materiaali astiaan, joka on täynnä kirkasta, puhdasta vettä ja pidä se siellä 1 vrk. Sen jälkeen täytä se ilman henkien avustamana. Sitten aseta materiaali maahan, jotta maan henki voi asettua siihen.

Puhdistusta ja säilytystä varten käytä mustaa silkkiä, joka on niin iso että talismaani peittyy siihen kokonaan. Kaiverra mielikuvien saattamana käyttämättömällä neulalla siihen leima. Näissä töissä käytetään täysin uusia esineitä.

Kutsu sitten sitä olemusta, jonka huomiota tarvitset tai jonka haluat talismaaniisi…”

Muita maagien teknisiä apuvälineitä olivat jauhomyllyt ja huhmareet maagisten kasvien ja suitsukkeiden jauhamiseen sekä maljat ja kolmijalat suitsuketta varten. Myös taikavarpua ja punnusta käytettiin maansisäisten vesisuonien ja kätkettyjen aarteiden löytämiseen.

Nykyparapsykologi käyttää näistä vanhoista teknisistä apuvälineistä vain suitsukemaljaa sekä taikavarpua ja punnusta.

Uusia välineitä ovat mekaaniset ja sähköiset laitteet kosmoenergeettisten häiriökenttien paikallistamiseen, kuten suureiden mittalaite ja sähköinen häiriökenttien tunnistin.

Ihmisen ja kasvien hermoimpulssien mittaukseen sekä saavutetun laajentuneen tietoisuuden kontrolloimiseen nykyparapsykologit käyttävät biopalautelaitetta sekä kirjoitinta mittausten tallentamiseksi. Orgaanisten ja epäorgaanisten kappaleiden Psi-kentän esille tuomiseksi on kehitetty Kirlian menetelmään perustuva valokuvauslaite.

Kuolleiden kanssa käytävään informaation vaihtoon käytetään kirjoittavaa pöytää, kun taas tiettyihin itsesuggestio- ja mielikuvaharjoituksiin tarvitaan ehdottomasti levysoitin, jossa on mieluiten automaattinen toistin.

Seuraavaksi käsittelemme tarkemmin teknisiä apuvälineitä.

Tietenkään ei tarvitse hankkia kaikkia lueteltuja välineitä, joista suurin osa itse asiassa on tarpeen lisäharjoituksissa, vaikka ne eivät välttämättä ole tarpeen opiskelun etenemiseksi.

Suitsukemalja

Vapauttaaksemme paranormaalisti tärkeät biokatalysaattorit, joita suitsukkeet ja jauhetut taikakasvit sisältävät, on niitä höyrytettävä hitaasti suitsukeastiassa. Poltettaessa avotulella suurin osa biokatalysaattoreista palaa. Suitsukeastiaa voi lämmittää kynttilän liekillä tai sähköisesti, mistä kerrotaan tarkemmin seuraavalla luennolla.

Taikavarpu

Taikavarvun avulla etsitään maahan kätkettyjä aarteita, malmiesiintymiä, arkeologisia jäännöksiä, vesisuonia tai jälkiä maan pinnalla (esim. tie, jota pitkin kadonnut henkilö tai pakeneva peto on kulkenut).

Tämä ei kuitenkaan tapahdu niin kuin yleensä luullaan: Luennolla 18 opimme, että ”taikavarpu” ei missään tapauksessa ole etsittävän kohteen säteilemän kosmisen energian vastaanottolaite, vaan se on parapsykologin käsissä indikaattori, joka taipuu spontaaneista impulsseista horisontaalisesti tai vertikaalisesti parapsykologin saadessa vastaavan kosmoenergeettisen signaalin. Vanhin ja eniten käytetty malli on ”haarukkavarpu”. Se voi olla tavallinen puun oksan haarauma (erittäin hyvin tähän sopii pähkinäpuu) tai metallista tehty varpu. Uusin keksintö on teleskooppinen kulmavarpu, jonka teleskooppiosa taipuu kahvasta ja on tehty kromatusta teräksestä (kuva 10).

Punnus eli heiluri

Punnus eli heiluri tarkoittaa mistä tahansa materiaalista valmistettua symmetristä esinettä, joka on ripustettu lyhyeen tai pitkään lankaan tai ketjuun ja jota pidetään kädessä.

Pöytäheiluri (10 – 30 g, lanka 10 – 30 cm) eroavat maastoheiluri (80 – 120 g, lanka 80 – 120 cm), jota nimensä mukaisesti käytetään maastossa.

Pöytäheiluri käytetään ”heilurin koodin” päällä eli maastokartan tai valokuvan päällä, maastoheiluria käytetään konkreettisessa etsintäpaikassa, jossa se silminnähtävästi näyttää suoran, ellipsin tai pyöreän muotoisella heilunnallaan sinne, mistä luotia pitävä ihminen tiedostamattaan on chakroillaan ottanut vastaan kosmoenergeettistä informaatiota.

Informaatio voi tulla maanalaisista malmiesiintymistä tai vesisuonista sekä arkeologisista jäänteistä tai kadonneiden henkilöiden, eläinten tai esineiden jäljistä, jotka ovat jääneet muistijäljeksi maaston rakenteisiin. Samalla heiluri voi paljastaa sairauksia ja tehdä näkyväksi tulevia ennustuksia.

Suureiden mittauslaite

Instituutissa kehitetty suureiden mittauslaite on helppokäyttöinen, mutta erittäin tehokas ja aikaa säästävä apuväline, kun määritellään kokoja ja määriä. Käytettäessä virittimen kädensijaa voi todeta sen neljällä asteikolla minkä tahansa luvun 1 ja 9999 välillä (tai niiden osia ja kymmenesosia) ja pöytäheilurin avulla (jonka pitäisi pyöriä joko myötä- tai vastapäivään) tarkistaa näyttääkö laite oikein. Niinpä käyttäen suureiden mittauslaitetta, voidaan esim. saada tietoa heilurin avulla maan sisästä löydettyjen aarteiden sijaintisyvyydestä, analysoida malmin prosenttiosuus, määrittää pohjavesilähteen määrä tai määritellä esineiden todellinen ikä.

Sähköinen häiriökentän tunnistin

Instituutin sähköinen häiriökentän tunnistin, joka on Instituutin tytäryhtiön ”Elektroniken” kehittämä laite, on yleismittalaite kaikkein heikoimpien kosmisten aaltojen sekä positiivisten sähkökenttien ja latausten paljastamiseksi.

Käytettäessä kuuloketta, voi erottaa taajuuksia, ja lisäksi laitteeseen voi liittää vielä kirjoittimen, joka kirjaa mitatut suureet, kuten aikaan liittyvät amplitudit.

Sähköinen häiriökentän tunnistin mahdollistaa telepaattisten (kuvaillaan esim. luennolla 16) ja psykokineettisten (ks. luento 22) kokeiden lisäksi myös fyysisten häiriökenttien paikallistamisen asuinpaikoilla ja luonnossa.

Häiriökentiksi kutsutaan sähköisiä vaihtuvia kenttiä ja sähkömagneettisia kenttiä, joiden jännite ja taajuudet aiheuttavat latausten siirtymisiä elävien organismien solukalvoissa. Mahdollisia seurauksia ovat keskushermoston ja vegetatiivisen hermoston häiriytyminen, mikä voi ilmetä riittämättömänä keskittymiskykynä, hermostuneisuutena, masentuneisuutena, unihäiriöinä, väsyneisyytenä, näön huonontumisena, migreeneinä, päänsärkyinä, aavesärkyinä ja arpien särkemisenä, verenkiertohäiriöinä aina sydäninfarktiin ja keuhkotulehdukseen sekä pahanlaatuisiin kasvaimiin asti.

Monet häiriökentät, jotka ovat selvinneet asiantuntijan ja tämän laitteen avulla sekä ovat teknisten laitteiden aiheuttamia, voi sulkea tai niihin voi tehdä ennaltaehkäiseviä toimia.

Tämän lisäksi laite rekisteröi positiivisesti latautuneiden hapen ionien sekä myös ilman kationien läsnäolon, esim. niitä on suuria määriä föhntuulen aikana (lämmin kuiva tuuli). Tullessaan kehoon keuhkojen kautta ne aiheuttavat elimistöön vahvistuneen serotoniinin erityksen. Monilla ihmisillä tämä johtaa huomattavaan yleiskunnon huononemiseen: masennuksen, väsymyksen ja riutumisen lisäksi ilmaantuu epämiellyttäviä ja osittain myös vaarallisia oireita, kuten päänsärkyä ja migreeniä, unettomuutta, särkyjä arvissa ja haavoissa, huimausta, huminaa korvissa sekä sydämen heikkoutta.

Biopalautelaite

Käsitteellä ”biopalaute” tarkoitetaan yhteyttä järjestelmän kahden, tasapainoon pyrkivän elementin välillä. Parapsykologiassa tämä tila koskee toivottua ja paranormaalin keskittymisen, meditaation ja itsesuggestion avulla varmasti saavutettavissa olevaa rentoutumisen tilaa ja vajoamista korkeampiin tietoisuuden tiloihin. Tätä tasoa mitataan jatkuvasti biopalautelaitteilla ja se näyttää jatkuvasti harjoittelijalle edistymisen – laitteesta riippuen – akustisesti (esim. piipitys) tai visuaalisesti (esim. väreinä).  Aika ajoin muuttuva äänimerkki tai värikenttä antaa palautetta harjoittelijalle siitä, mitä kehossa tapahtuu ja antaa näin luottamusta omiin kykyihin. Näin on helpompi saavuttaa vielä syvempi rentoutuneisuuden ja tietoisuuden tila.

Yksinkertaisin biopalautelaite on galvanoitu ihoreaktiomittari, joka kahden sormeen laitettavan elektrodin avulla mittaa rentoutumisen aikana ilmaantuneet ihovastuksen muutokset. Mitä suurempi vastus on, sitä rentoutuneempi harjoittelija on ja sen lähemmäs hänen tietoisuutensa on mennyt paranormaalia tilaa.

Tarkempia tulokset ovat EEG:ssä (elektroenkefalografia), josta on puhuttu jo luennolla 1. Päähän kiinnitetyt elektrodit mittaavat aivojen virtauksia, joiden taajuus ja voima antavat tietoa saavutetusta rentoutuneisuuden ja tietoisuuteen vajoamisen tilasta.

Mitattujen suureiden kirjoitin

Tällä tarkoitetaan rekisteröintilaitetta, joka jäljentää jonkin mitatun suureen tai kahden mitattavan suureen välisen yhteyden ajallisen kulun käyränä (ks. luento 1). Tämän ansiosta on mahdollista myöhemmin arvioida mittaustuloksia.

Parapsykologiassa nämä mittaukset koskevat yleensä EEG:llä mitattuja aivojen virtauksia, jotka on todettu galvanoitujen ihomittareiden näyttämän ihon vastuksen mukaan tai mitattu sähköisellä ajatusimpulssien häiriökentän tunnistimella (esim. telepatiaharjoituksen aikana, joka on kuvattu luennolla 16, tai psyko- ja telekineettisissä kokeissa).

Kirlian-menetelmän kuvauslaite

Tätä laitetta käytetään orgaanisten ja epäorgaanisten kappaleiden ympärille muodostuvan Psi-kentän (ks. luento 1) valokuvaukselliseen esittämiseen.

Laite on ihanteellinen ja yksinkertainen käyttää parapsykologisissa ja lääketieteellisissä tutkimuksissa ja lisäksi sillä saa konkreettisia kuvia.

Kirjoittava pöytä

Luodakseen yhteyksiä ”kuolleisiin”, mikä on yksi luennon 20 aiheista, tarvitaan ns. ”kirjoittava pöytä”. Se on pyöreä, jossa on halkaisijaltaan 30 cm vanerinen kansi, johon on liimattu kolme pyöreää, halkaisijaltaan 10 cm puista jalkaa (metallisia ei saa käyttää missään tapauksessa).  Yhteen jalkaan asennetaan lyijykynä terä alaspäin.

Kyselyä varten pöytä laitetaan suuren paperin päälle. Kaikki kysymykseen osallistuvat henkilöt asettavat sormenpäänsä pöydän reunalle ja keskittyvät kuolleeseen, jolta kysytään. Sen jälkeen kun tilanteen ohjaaja on tehnyt kysymyksen, pöytä alkaa liukua paperin päällä, jolloin kynä kirjoittaa siihen.

Tarkat kirjoittavan pöydän rakennusohjeet sekä kokeen ohjeet ovat luennolla 20.

Äänityslaite

Kuunnellaksemme meditaatio- ja mielikuvaharjoitusmateriaalia, jotka helpottavat saavuttamaan paranormaalin tietoisuuden tilan ja mielikuvat (esim. harjoitusta 7.2 tehtäessä) tarvitaan äänentoistolaite. Parhaiten tähän käy levysoitin, joka toista levya automaattisesti. Sen avulla voimme käyttää itse äänittämäämme itsesuggestiotekstiä (kuten ne on kirjoitettu luennoilla 9, 11, 12 ja 13), jota voi kuunnella koko yön (eikä vain esim. tunnin tai puoli tuntia), jolloin vaikutamme suoraan alitajuntaamme ja monikertaistamme materiaalin tehokkuuden.

Katso harjoitukset

Sivun alkuun