Luku 6. Symbolit ja savun käyttö

Alkusanat

Tämä on kolmas ja viimeinen luento aiheesta ”Ulkoiset apuvälineet”. Palaamme aiheeseen uudelleen, mikäli se on opintomateriaalin kannalta tarpeellista.

Seuraavalla luennolla siirrymme jälleen puhtaasti henkisiin aiheisiin. Meditaatio- ja muiden harjoitusten avulla jatkamme jo aloitettua molempien kehojen harmonisointia. Harmonisointiharjoituksia on luennoilla 8 ja 9, joiden pääteemana on tähtiajan laskeminen, eli sen hetken, jolloin tähtien planetaarinen sijainti vaikuttaa erityisen myönteisesti paranormaaliin toimintaan.

Maagiset aineet

Ennen ajateltiin, että kaikkialla luonnossa on näkymättömiä henkiä, jotka olivat ihmiselle joko hyväksi tai pahaksi. Kääpiöt ja jättiläiset tekivät ilkitöitä ja maan, veden, tulen ja ilman henget määräsivät Maan tapahtumista ja ihmisten hyvinvoinnista.

Tavallista oli myös, että esivanhempamme yrittivät etsiä keinoja voittaa henget tai ainakin heikentää niiden negatiivista vaikutusta.

Hyviksi tähän tarkoitukseen osoittautuivat kasvit, joita kansanuskomusten mukaan pidettiin kääpiöiden, haltijoitten, vedenneitojen ja keijujen huomion kohteena. Joitakin kasveja pidettiin pienten olentojen erityisenä paikkana, kun taas toisten ajateltiin olevan hajunsa ja erityisen henkisen säteilynsä vuoksi niiden mielestä vastenmielisiä.

Edellä mainittu sekä jatkuva ja lähes huomaamaton kasvin koon ja muodon muuttuminen, mikä antoi olettaa, että niihin vaikuttaa jokin vieras voima, kiinnitti ihmisten huomion kasvien maailmaan. Tämä edisti kasvien käyttöä ”taikomistarkoituksiin”.

Kasvien ihmeellinen elämä, joka alkoi siemenestä tai sipulista ja muuttui vehreäksi ja upeasti kukkivaksi, oli silloisen käsityksen mukaan mahdollista ainoastaan sisäisen, yhtenäisen voiman – kasvin sielun ansiosta ja se oli ikään kuin myös henkisten voimien ja kykyjen kantaja. Esivanhempiemme silmissä kasvit olivat myös tutkimattoman, vahvan henkisen voiman ilmaisu sekä luonnonvoimien personoituma. Kasvien piilossa olevasta puolesta ja niitä elävöittävästä pienestä jumalolennosta tuli ihmisen kunnioituksen kohde. Tästä kehittyi kaikkien muinaisten kansojen keskuudessa laajalle levinnyt kasvikultti, joka vielä nykyäänkin kukoistaa monissa sivistymättömissä kansoissa.

Saadakseen kasvissa olevat voimat itseensä eli pystyäkseen vaikuttamaan luonnonhenkiin samoin kuin kyseinen kasvi, ihminen käytti niitä monessa muodossa: taikurit, shamaanit ja muut maagit joivat yrteistä ja kasveista tehtyä hauduketta ja liuosta, voitelivat lehdistä, juurista ja hedelmistä tehtyä voidetta itseensä, hengittivät kuivattuja ja jauhettuja kasveja tai käyttivät niitä suitsukkeen tavoin.

Kun kasvien osia tai juuria kannettiin amuletin tai talismaanin tavoin, oletettiin niiden luovuttavan voimansa sen kantajalle.

Esim. vielä nykyään alruunan ihmisen muotoisesta juuresta maksetaan tuhansia euroja.

Kasveja kerättäessä oli huomioitava erilaisia sääntöjä: oli kerättävä tiettynä vuoden- tai vuorokauden aikana, jotkin kasvit sai korjata vain puolenyön aikaan tai puolenkuun aikaan, toiset vain alustavan loitsinnan jälkeen. Erittäin hankalaa oli alruunan juurten kerääminen. Sen lihainen juuri piti vetää maasta narun avulla. Narun toinen pää sidottiin juuren päähän ja toinen pää koiran häntään, sillä uskomuksen mukaan se, joka vetää maasta alruunan juuren, kuolee pian sen jälkeen. Jos siis oli mahdollista valita, sai mieluummin koira kuolla. Ajan myötä huomattiin, että tietyt kasvit vaikuttivat henkien lisäksi ihmisen psyykkeeseen. Ne paransivat kestävyyttä, vastustuskykyä, sairauksia, johdattivat ekstaattiseen olotilaan, transsiin tai auttoivat selvänäköisyyden kehittymisessä. Näistä ilmiöistä johtui, että ajan myötä ”kasvien taika” tuli erittäin suosituksi.

Roomalaiset käyttivät erittäin paljon taikayrttejä. Teoksessaan ”Naturalis historia” historioitsija Gaius Plinius Secundus (joka tunnetaan paremmin nimellä Plinius vanhempi) mainitsee mm., että Demokritos kuvaili kasvia, jolla ei ollut lehtiä ja se oli ”elektrumin” (kullan ja hopean sekoitus) värinen. Intiassa kasvavan kasvin juuret, jos sitä joi viinin kanssa, antoivat kyvyn pelottaa rikolliset niin kauhuihinsa, että he olivat valmiita innokkaasti tunnustamaan ilkityönsä.

Toinen kasvi, Ofius, joka oletettavasti kasvaa Etiopiassa ja sillä on epämiellyttävä muoto, vaikutti niin, että se, joka syö sitä, kauhistuu niin paljon kasvin aiheuttamasta käärmenäystä, että tappaa itsensä. Siksi sitä annettiin pilkkaajille. Sen vasta-aineena on palmuviini.

Rakkauden tunteen voimistamiseen käytettiin satirionia, joka on lehtinestettä kasvista ja jo vain joutuessaan iholle toimi ärsykkeenä. Saman ilmiön aiheuttavat kämmekän juuripaakut. Sukupuolista kiihottumista vähentävänä – ja näin ollen ”vastalumouksena” ”rakkauden taikajuomasta juopuneelle” – käytettiin lummetta, siveydenpuuta (Vitex agnus-castus), Daphne cneorum – kasvia, valkosipulia sekä liljakasveihin kuuluvaa Asphodelusta, jonka kuviteltiin kasvavan helvetissä.

Skorpionin pistolta suojaavana ja sitä parantavana aineena pidettiin ns. teräsyrttiä, koska verbenan katsottiin tuovan rauhaa ja terveyttä sille, joka kantaa kasvia mukanaan. Vaahtoa erittävää aconitumia – Kerberoksen, manalan portinvartijan kasvia – käytettiin myös skorpioninpiston vastamyrkkynä piston ollessa kuolettava terveellä ihmisellä.

Intialainen kasvi Asclepias acida, jonka maito on pistävän makuinen, kitkerän-hapan ja supistava, pidettiin kuolemattomuuden aineena ja eri ruokalajien kastikkeena. Sen mehu puserrettiin ulos erityisen juhlallisesti tiettyjen mantrojen saattelemana. Mehua käyttivät bramiinit (hindulaisuuden ylimmän kastin papit) päästäkseen ekstaasiin.

Meksikon intiaanit pitivät arvossa Peyote-kasvia, jota he käyttivät parantavana aineena eri sairauksiin ja piristävänä aineena kilpailuissa sekä erityisesti tietoisuutta kohottavana kasvina. Tämän kasvin aiheuttamassa tilassa oli mahdollista ennustaa esim. kuka voittaa sodan.

Joillakin Gabonin heimoilla ja Kongon rajoilla Ibogan juuri oli osa initiaatiorituaalia (lat. initiatio – juhlallinen vihkiminen jonkin salaisen ryhmän jäseneksi).

Yhden vihityn kuvaus vuodelta 1903: ”Yhtäkkiä hänen kaikki nivelensä venyivät jotenkin kummallisesti. Hän sai epileptisen tajunnanmenetyskohtauksen, jonka aikana hän sopersi tietämättään sanoja, jotka papit tulkitsivat profeetallisiksi, ja näin todistivat, että häneen meni fetissi.

Tätä kasvia käyttivät 1900-luvun alussa Kongon ja Länsi-Afrikan alkuasukkaat yksinkertaisesti sukupuolivietin stimuloimiseksi ja unen ja väsymyksen voittamiseksi. Sitä pureskeltiin, jolloin se kehitti kyvyn valvoa kauan, erityisesti ennen leijonanmetsästystä, sillä metsästäjien piti seistä ja odottaa jopa kaksi päivää, kunnes leijona tuli kohdalle.

Haitin alkuperäisasukkaat nuuskasivat Anandenantpera perignind –puun siemenkodista tehtyä jauhetta saavuttaakseen ekstaasin.

Saksalainen antropologi Thedor Koch-Grünberg tarkkaili Orinoko-järvellä, Kolumbian ja Venezuelan välissä, miten intiaanit valmistavat ja käyttävät taikajauhetta, jota saadaan Virola theutora –kasvin juuresta.

”Tätä maagista nuuskattavaa ainetta käyttävät poikkeuksetta poppamiehet ja sitä saa yhden puun kaarnasta.

Täydellisen hienonnuksen jälkeen sitä keitetään pienessä saviruukussa, kunnes kaikki vesi on haihtunut ja pohjalla on vain sakkaa. Sakkaa paahdetaan miedolla lämmöllä ja sekoitetaan jauheeksi erikoisveitsen avulla. Sitten poppamies puhaltaa oljenkorrella hieman jauhetta ilmaan, minkä jälkeen hän nuuskaa sitä samalla korrella molempiin sieraimiin. Tällä on tietenkin voimakas kiihottava vaikutus, ja poppamies alkaa laulaa ja kiljua villisti, liikuttaen samalla ylävartaloaan eteen ja taakse.”

Kreetan saaren Diktys-vuorella sekä myös Babyloniassa ja Soussessa kasvava kasvi tengelis oletettavasti omasi kyvyn herättää ennustuksen taidon. Myös Banisteriopsis caop –kasvi antoi selvänäkökyvyn, kun sitä käytettiin ruuassa (eksoottinen, käden paksuinen köynnöskasvi).

Ecuadorilainen maantieteilijä Vilivincencio ilmoitti vuonna 1958, että tämä länsi-amatsonilainen liaani antoi mahdollisuuden: ”… kurkistaa tulevaisuuteen ja antaa oikean vastauksen vaikeisiin tapauksiin; sodan uhatessa esim. mahdollisti toisten heimojen lähettien arvata vastustajan suunnitelmat maagisen juoman avulla, varmistautua, kenet maageista kutsua taikomaan sairauden sattuessa, järjestää ystävällisen vierailun toisten heimojen luo, houkutella vieraita matkaajia tai taivutella heimon naisia rakastumaan.”

Myös Saksassa on käytetty monia kasveja taikatarkoituksiin. Hyoscyamus L, jota kutsutaan uni-, mustalais-, ennustus- tai pahayrtiksi, ajateltiin olevan taistelumielialaa nostava kasvi. Sen siemenet tuottivat suitsutettaessa tuoksua, joka sisäänhengitettäessä aiheutti raivoa. Sille on kuvattu vielä yksi ominaisuus: kasvin kiihottamat ihmiset tuntuivat näkevän niin, että ”vesitippa näytti mereltä tai yksi kirjain heidän edessään oli elävä teksti ja tanssiessaan pyörivät villisti. Muihin kasvi vaikutti siinä määrin, että he kaikki näkivät kirkkaan punaisen värin ja käyttäytyivät kuin mielipuolet”.

Artemlsiae vulgaris –kasvista on todettu, että sen juuresta punottu vyö, ns. Johanneksen vyö ”siirtää kaikki kärsimykset tuleen, jos sairas henkilö heittää sen Johanneksen rovioon.” Lisäksi, ”jos talossa on pujoa, sitä voi käyttää itse pirun… karkottamiseen”, ja jos pujon juuria ripustetaan portin päälle, voi se vapauttaa talon harmeista ja hirviöistä.

Valeriana officinalis

Valeriana officinalis, jonka nimi on luultavasti peräisin pohjoisen valonjumalan Baldurin nimestä, jolle tämä yrtti on omistettu, on taikauskossa ajateltu aineena, joka tuo onnea ja urhoollisuutta.

Verbena officinalis, jota kansan keskuudessa kutsutaan teräsyrtiksi, sai nimensä siitä, että se oletettavasti pystyi muuttamaan raudan teräkseksi, jos rautaa käsiteltiin kasvin nesteellä. Germaanit käyttivät kasvia talismaanina sodanjulistuksessa ja rauhan solmimisessa.

Siinä ajateltiin olevan parantavia ominaisuuksia päänsärkyä vastaan, jos se asetettiin tyynyn alle. Jotkut maalaiset pitävät toimivana seuraavaa menetelmää epilepsian varalta:

”Kaiva Verbena officinalis yhdessä kukan kanssa, kun aurinko on oinaan tai neitsyen tähtimerkissä, kuivaa ja jauha se. Tämän jälkeen sekoita jauhetta ja sokeria (neljäsosa jauheen painosta) ja syö lääkettä aamuin illoin 3 kuukauden ajan peukalonpään kokoinen annos. Sairaan on juotava lääke.”

Glechoma hederacea (maahumala), Lamiales -kasvilahkoon kuuluvan kasvin on oletettu omaavan ominaisuuden tunnistaa noidat, jos kasvista tehdään seppele ja asetetaan se päähän.

Hieracium pilosella (huopakeltano) on kasvi, jota pidettiin näköä tarkentavana niin, että pystyi näkemään kaikki mailin säteellä.

Kreikkalaisen tarun mukaan Hieracium pilosellan avulla haukat paransivat näköään.

Mykerökukkaisten lahkoon (asterales) kuuluva Doronicum paradalian ches on ylistetty kasvimagiassa vastataika-aineena, jos sen juurista tehdyssä liemessä uitettuja, vastaparkitulle nahalle kiedottuja suikaleita kannetaan amulettina.

Erityisen tehokas henkien kiroamisen aine on Asphodelus, jota käytetään suitsukkeena maagisten seremonioiden aikana.

Hedera helix kasvia käytettiin aineena, joka suojaa taikuudelta erityisesti lapsia. Tätä varten piti kantaa kasvin lehdistä tehtyä seppelettä. Laajin käyttö sillä oli suitsukkeena, jolloin oli mahdollista saavuttaa unissakävelytila.

Sienistä maagiseen käyttöön on otettu punainen kärpässieni. Punaisten kärpässienten (Amanita muscaria) annettiin liota maidossa 24 tuntia. Juotuaan maidon henkilö tuli humalatilaan, jossa näki hallusinaatioita.

”Noidanmuna” -  haisusienen (Phallus Impudicus) kasvun alkuaste – vioittaa hiusjuuria. Kypsä sieni on myrkyllinen, kun taas ”noidanmunaa” voi käyttää ruokana. Sitä pidettiin parhaana aineena nostattamaan rakkauden tunnetta.

Rakkauden taikaa oli myös pohjanlumpeessa (Nymphea alba), jota kutsuttiin myös merenneitojen kukaksi. Ajateltiin, että jos tämän kukan taittaa tiettyyn aikaan kuun paisteessa, on sillä voimakas ”taikavaikutus”, joka voi tuoda ”rikkautta ja onnea rakkaudessa sekä auttaa kutsumaan luokseen vetehisiä”. Kukkaa taittaessaan piti erittäin hyvin pitää huolta, että ”korvat tukitaan vanulla, sillä vetehiset vastustaisivat kaikin voimin, kun heille rakas kasvi aiotaan varastaa. Vedenneidot yrittäisivät kauniilla laulullaan sekoittaa kukkaa hakevan pään vetääkseen henkilön veteen”.

Pajulla (Salix) on paljon erilaisia käyttötapoja. Vaikka maagien uskomusten mukaan sitä pidetään puuna, joka tuo epäonnea, sitä kuitenkin käytettiin turvana vihollisten vainolta tökkäisemällä pajun oksa maahan tiettyjen kirousten saattelemana. Maagit käyttivät yleensä omissa kirouksissaan pajun varpua, lausuen: ”Äiti-kuningatar piti kädessään varpua”.

Hulluruoho

Hulluruohoa (Datura steanonium), jolla kansan keskuudessa on monia nimiä, käytetään taikuudessa aineena, joka vie ekstaasiin. Jo perulaisen Auringontemppelin papit pureskelivat hulluruohon siemeniä päästäkseen ennustuksia varten tarvittavaan mielentilaan. Hulluruoho on ollut tärkeässä roolissa myös maagisten suitsukkeiden valmistuksessa ja taikavoiteiden ainesosana.

Muinoin käytettyjä maagisten aineiden, suitsukkeiden ja taika-aineiden luetteloa voisi jatkaa jatkamistaan, mutta edellä kuvattu kartoittaa jo tarpeeksi kasvien käyttöä taikatarkoituksissa. Jätämme aiheen, jotta voimme siirtyä kahteen mytologiseen persoonaan, jotka keskiajalla olivat kuuluisia kasveja käyttäviä taikureita. Myöhemmin jaottelemme maagiset aineet ja kasvit niiden vaikutuksen mukaan.

Taikuus kasvien avulla

Kuuluisimpia maageja antiikin maailmassa olivat pelkoa aiheuttavan manalan hallitsijan Hekaten tytär Medeia, jota pidettiin myös kaikkien demonien johtajana, sekä ”Odysseiasta” tuttu Kirke, joka muutti kaikki vieraansa pedoiksi valmistamillaan taikajuomilla.

Medeia, Aiteen ja Hekaten tytär, auttoi argonauttien johtomiestä Iasonia taikansa avulla ryöstämään ”kultaisen taljan”. Erityisesti hän menestyi lähimpiensä nuorentamisessa kylpyyn lisättävien erityisen seosten avulla. Tämän maineen ansiosta Medeia onnistui toimittamaan Peliaksen taikakattilaansa valehdellen tämän tyttärille, että halusi nuorentaa heidän isänsä. Pelias oli Medeian kunnianhimoisten suunnitelmiensa tiellä, ja näin Medeia onnistui tuhoamaan Peliaksen. Medeia karkasi Iasonin kanssa ja meni tämän kanssa naimisiin. Kymmenvuotisen avioelämän jälkeen Iason kyllästyi häneen ja karkoitti naisen. Tähän oli mahdollisesti syynä Kreusa (Glauke), Kreonin kuninkaan tytär, josta tuli Medeian seuraaja. Kun Medeia sai kuulla uuden avioliiton solmimissuunnitelmista, hän lähetti onnelliselle morsiamelle kasvien mehuilla taiotun häämekon ja samoin taitotun diadeemin. Heti kun Kreusa (Glauke) puki päälleen lahjaksi saamansa vaatteen ja diadeemin, hän roihahti tuleen ja paloi tuhkaksi.

Suuressa taikapuutarhassaan Medeia kasvatti sekä monia myrkyllisiä että parantavia kasveja, joita hän myös osasi käyttää taitavasti omaksi hyödykseen.

Toinen surullisen kuuluisa tapaus antiikin maailmassa oli Kirke, joka kreikkalaisen mytologian mukaan oli Helioiksen ja Persen tytär. Hänen kerrotaan asuneen Aiaian saarella, linnassa, joka oli rakennettu sädehtivistä kivistä, ja jota suojelivat kesyt leijonat ja sudet.

Kirke vietti päivänsä yleensä kutoen ja laulaen. Tämän yksitoikkoisen puuhan katkaisi yhtäkkiä Odysseus miehistöineen, jotka retkillään eksyivät myös Aiaian saarelle.

Aluksi Kirke tarjosi vieraanvaraisesti miehille ruokaa, mutta muutti heidät sitten taikakasvien avulla sioiksi. Vain Hermeksen myötätunnon ansiosta Odysseus sai kasvin, joka muutti miehistön takaisin sioista ihmisiksi.

Kirken kerrotaan käyttäneen taioissaan pääasiassa alruunaa, minkä vuoksi Plinius antoi kasville nimen ”Kirke”. Muita Kirken käyttämiä taikakasveja ovat mitä todennäköisimmin hallusinogeeneihin kuuluvat kasvit, jotka aiheuttivat sitä nauttivalle kaikenlaisia näkyjä, jopa niin, että he näkivät itsensä petoina. Vastamyrkkynä mainitaan usein valkosipuli. Se kasvi, jota Hermeksen kerrotaan antaneen Odysseukselle taistellakseen taikaa vastaan, voi olla ainoastaan valkosipuli. Ainakin Odysseus itse suositteli tätä kasvia suojaksi taikuutta vastaan. Tässä oli kyse yhdestä Allium magicum-nimisestä sipulikasvien muunnoksesta. Myöhemmin myös tavallinen valkosipuli (Allium sativum) tunnustettiin sekä kreikkalaisten että roomalaisten keskuudessa taioilta suojaavaksi kasviksi. Kuivatut juurimukulat ripustettiin lasten kaulaan pahalta silmältä ja muilta taikavoimilta suojaavaksi amuletiksi.

Lopuksi on muistutettava thessalialaisesta taikurista Erichtosta, joka oli lähes yhtä kuuluisa kuin Medeia ja Kirke.

Maagisten aineiden ryhmät niiden vaikutuksen mukaan

Maagiset kasvit ja yrtit, joita käytetään taikuudessa ja kasvimagiassa, on jaettu niiden käyttötarkoituksen mukaan viiteen ryhmään:

-       Ammattimaisesti käytettävät kasvit

-       Säältä suojelevat kasvit

-       ”Ihmeavain”

-       Menestystä tuovat kasvit

-       Taika-aineet

Ammattimaisesti kasveja käytettiin pääasiassa, kun manattiin pirua, noitia, taikureita tai pahoja henkiä pois. Niitä käytettiin suitsukkeena tietyissä seremonioissa sekä kannettiin amuletteina keholla suojaamaan kantajaansa edellä mainittujen ”epäpuhtaiden voimien” negatiivisilta vaikutuksilta.

Talossa tai sen vieressä kasvat, säältä suojelevat kasvit ehkäisivät huonosta säästä, esim. salamaniskusta, tulvasta, raekuurosta jne. johtuvia menetyksiä. Niitä käytettiin myös hyönteisten, hiirten ja rottien torjuntaan.

”Ihmeavaimia” olivat ne kasvit, jotka auttoivat maageja ja taikureita paljastamaan viholliset tai löytämään aarteita.

Neljännen ryhmän kasvit olivat suosituimpia: amuletteina käytettynä niiden ajateltiin tuovan kantajalleen rikkauksia, arvostusta, rakkautta ja valtaa. Jos niitä käytettiin mikstuurana tai jauheena, nostivat ne valmiutta rakkauteen ja antoivat rohkeutta.

Taika-aineita olivat myös ”taikasalvat”, ”maagiset juomat” ja suitsukejauheet.

Taikasalvaa levitettiin iholle pääasiassa sydänalalle ja kainalokuoppiin sekä kankaalle. Tässä on muutama muinainen resepti, jotka eivät missään tapauksessa ole toteuttamiskelpoisia:

-       ”Selleriä, aconitumia ja poppelin silmuja hierotaan ja lisätään nokea ja kasviöljyä, kunnes saadaan voidetta”

-       ”Selleriä, keltaisen gladioluksen juuria, Atropaa ja vaahteranlehtiä hierotaan kasviöljyllä, lisätään hiirenkarvoja, kunnes tulee voidemainen seos”

-       ”Ota rairuohon, hullukaalin, hemlokin, punaisen ja musta unikon, rohtosalaatin ja portulakan siemeniä - jokaista neljä osaa - sekä yksi osa Atropan hedelmää, lisää kasviöljyä ja sekoita voiteeksi”

-       ”Sanikkaista, Verbenaa, sinililjaa, maksaruohoa, saniaista ja sikuria hierotaan erikoisrasvaan, kunnes saadaan voidemainen seos”

-       ”unikkoa, koisoa, sikuria ja hemlokkia sekoitetaan ison sarvekkaan sonnin, kissan, koiran, suden, aasin tms. rasvaan, kunnes saadaan voidemainen seos”.

Maagiset juomat eroavat taikavoiteista ainoastaan siten, että käytettyjä kasveja ei hierota öljyyn tai rasvaan, vaan keitetään vedessä tai uutetaan alkoholissa. Näin saatu uute, jossa on magialle tärkeitä biologisesti aktiivisia ainesosia, juotiin tai vaivihkaa lisättiin sen juomaan, joka haluttiin lumota.

Suitsukejauheita käytettiin eurooppalaisessa magiassa nekromantisissa (kreikk.: kuolleiden manaaminen) tarkoituksissa, jotta voitiin manata kuolleita ja kysyä heiltä asioita. Neuvonantaja von Eckartshausen on kirjoittanut kirjoissaan ”Magian selityksiä” seuraavat kolme reseptiä em. tarkoitukseen:

-       ”hemlokkia, hullukaalia, sahramia, aloeta, opiumia, koisoa, mustan unikon siemeniä, alruunaa, sellerin mehua ja asafetia sekoitetaan ja kaadetaan pellille suitsukkeksi”

-       ”hullukaalia, korianteria, selleriä ja mustia unikon siemeniä hienonnetaan, sekoitetaan ja kaadetaan pellille suitsukkeksi”

-       ”korianteria, selleriä, hullukaalia ja hemlokkia hienonnetaan, sekoitetaan ja kaadetaan pellille suitsukkeeksi”.

Saavuttaakseen suitsukkeen täyden maagisen tehon von Eckartshausen neuvoo seuraamaan myös näitä ohjeita: ”On pidättäydyttävä kahdeksan päivän ajan kaikista voimakkaista haluista. On oltava kahdeksan päivää ehdottoman raitis, ja mahdollisuuksien mukaan on oltava yksin. On vältettävä seurustelua toisen sukupuolen kanssa, luettava elämän katoavaisuudesta. Koko ajan on ajateltava manattavaa henkilöä, jonka hengen pitäisi ilmestyä. Muistella kanssakäymisiä hänen kanssaan, kun hän vielä eli, rukoilla hänen puolestaan. Jos kyse on elävästä henkilöstä, ei suitsukeistunnon pidä olla sinä aikana, kun kyseinen henkilö on rukoilemassa, tekemässä hyvää tai täyttämässä muita asemaansa liittyviä velvollisuuksiaan.”

Todelliset, ihmisen elimistössä, erityisesti aivoissa tapahtuvat, biologisesti aktiivisten ”taikakasvien” aiheuttamat fysiologiset prosessit, olivat kasvimagiassa oikeastaan tuntemattomia. Kuitenkin objektiiviset ja ennakkoluulottomat tarkkailijat pystyivät näkemään, että kaikki maagien ja taikureiden kuvailemat maagisten aineiden vaikutukset olivat subjektiivisia kokemuksia.

Keskiajan maagit uskoivat vankasti siihen, että ns. ”taikasalvojen” levittämisen, ”taikajuomien” juomisen tai ”taikajauheiden” suitsuttamisen ansiosta voi oppia lentämään. Tällaisissa lentämiskokemuksissa he kuvittelivat itsensä pedoiksi.

Tarkkailijat, jotka seurasivat maageja sinä aikana ja sen jälkeen, kun nämä käyttivät taika-aineita, eivät pystyneet todentamaan lentokokemusta: ”Eräs pappi väitti, että noidat eivät lennä oikeasti, vaan lentäminen on vain mielikuvituksen ja unien tuotetta. Hänen mukaansa maagit vain kuvittelivat kantautuvansa toisiin paikkoihin, ja kertoivat sitten muille, mitä muka siellä tekivät yrittäen vakuuttaa kuulijansa.

Eräs vanha noita loukkaantui epäilyistä, jotka liittyivät hänen maagisiin taitoihinsa ja ehdotti, että pappi tulisi hänen mukaansa ja noita todistaisi tälle, että noitien lennot eivät ole unta.

Pappi lähti noidan matkaan. Sitten noita istui taikinakaukaloon asetettuun penkkiin ja hankasi itseensä voidetta. Hän nukahti ja käyttäytyi unessa levottomasti. Hän levitti käsiään ylös kuin halutakseen lennähtää, hän oli rauhaton ja hyppäsi kuin olisi halunnut tanssia. Hän teki tätä jonkun aikaa, kunnes nousi taikinakaukalosta ja kaatui maahan.

Levättyään hetken, ja liikahdettuaan sitten, hän sanoi: ”Nyt näit kun oikeasti lensin ja palasin!”

”Totta kai, - sanoi pappi, - sinä lensit todella kauas! Nukahdit taikinakaukaloon, kunnes putosit maahan, missä makasit heräämiseesi asti. Kokeile silmääsi, jonka löit verille”.

Näin vanha harppu parannettiin harhakuvistaan ja pappi lähti hänen luotaan yhä vakuuttuneempana, että noitien lentäminen on todellista hölynpölyä.”

Myös nykyään käytetään aineita, jotka vaikuttavat psyykeeseen. Ei siksi, että saisi ”maagisia voimia” tai muuttaakseen itsensä pedoksi: jotkut älyköt toivovat näin laajentavansa tietoisuuttaan. Narkomaanit haluavat paeta elämän harmaata todellisuutta, ja suuri osa itsensä sorretuksi kokevaa kansaa hakee lohtua rauhoittavista aineista ja pieniinkin väsymyksen oireisiin otetaan piristäviä aineita.

Kaikilla näillä valmisteilla, jotka vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen ja joiden vaarallisuutta ei pystytä arvioimaan, on yhteinen nimitys ”psykofarmakologiset aineet”.

Psykofarmakologiset aineet

Psykofarmakologiset aineet ovat kemiallisia aineita, jotka vaikuttavat välittömästi tiettyihin aivojen keskuksiin, hermosolmuihin tai tiettyihin hermopäätteisiin ja aiheuttavat muutoksia ärsykevirroissa.

Ärsykevirralla tarkoitetaan pienintä sähkökemiallista ärsykettä, joka aiheuttaa vastaavan reaktion hermossa. Jos se suurenee tiettyjen psykofarmakologisten aineiden avulla, laantuu koko psyyke, tällöin puhutaan rauhoittavasta vaikutuksesta. Jos ärsykevirta päinvastoin pienenee, on tästä seurauksena aivojen ja hermojen aktiivisuuden lisääntyminen.

Psykofarmakologiset aineet voivat korjata häiriintyneitä psyykkisiä toimintoja, poistaa pelon ja huolen tunnetta. Lisäksi tietyt psykofarmakologiset aineet aiheuttavat tietoisuuden muutoksen, mikä usein tulkitaan väärin tietoisuuden laajenemiseksi. Aktivoiviin aineisiin, jotka tunnetaan nimellä ”huumeet”, kiinnitetään tällä luennolla erityistä huomiota.

Sitä ennen keskitytään vielä muihin psykofarmakologisiin aineisiin. Niitä voi jaotella eri ryhmiin:

-       Antipsykootit (neuroleptit)

-       antidepressantit (masennuslääkkeet, mielialalääkkeet)

-       psyykettä rauhoittavat aineet

-       psyykettä kiihottavat aineet

-       voimistavat aineet

-       euforiset aineet

-       hallusinogeenit.

Antipsykootit (myös: neuroleptit) ovat käytössä enimmäkseen psykoosien, erityisesti skitsofrenian (jakautunut tietoisuus) hoidossa. Ne vähentävät pelon ja voimakkaan huolestuneisuuden tunnetta, ehkäisevät hallusinaatioiden ja houreisten kuvitelmien syntymistä.

Antipsykootteihin kuuluvat ennen kaikkea fentiatsiinin johdokset ja butyrofenonit.

Antidepressantteja (masennustiloja ehkäiseviä aineita) käytetään ennen kaikkea endogeenisen sekä vaikean, voimakkaan neuroottisen depression muodon hoidossa. Ne vaikuttavat eri tavoin stimuloiden, vähentäen pelon tunnetta aiheuttamatta euforiaa tai riippuvuutta.

Klassisia antidepressantteja ovat imipramiini tai amitriptyliini.

Psyykettä rauhoittavat aineet tai sedatiivit kuuluvat kemiallisen koostumuksensa mukaan bentsodiatsepiineihin. Niitä käytetään pelon tunteen poistamiseen. Tunnetuin niistä on valium.

Niiden pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta.

Psyykettä kiihottavat aineet ja vekamiinit ovat amfetamiinin kaltaisia aineita, jotka voivat lyhyeksi aikaa nostaa elimistön voimaa, parantaa huomio- ja keskittymiskykyä. Niitä käytetään usein ruokahalun hillitsemiseen ja syömishäiriöissä.

Voimistavat aineet ovat aineita, jotka aiheuttavat ärsykkeitä vain tietyissä aivojen toiminnallisissa keskuksissa (hengitykeskus, vasomotorinen keskus) tai koko keskushermostossa.

Korkeina annoksina näitä aineita, joihin lukeutuvat kofeiini, pentetrazoli ja pizetimiidi, voidaan käyttää antispasmaattisina (kouristuksia vähentävänä) aineina.

Euforisiin aineisiin lukeutuvat narkoottiset aineet, jotka kohottavat mielialaa tai muuttavat ihmiset väistämättömillä hallusinaatioilla. Ne vaikuttavat pääasiassa sympaattisiin hermokeskuksiin aivoissa ja aiheuttavat subjektiivista, eri tavoin koettua hyvän olon tunnetta.

Niihin kuuluvat sellaiset päihdyttävät aineet, kuten alkoholi, morfiini, kokaiini ja liuottimet: asetoni, esteri ja kloroformi.

Hallusinogeenejä ovat aineet, jotka aiheuttavat psykoosin kaltaisia, hallusinaatioiden värittämiä olotiloja. Ne tunnetaan yleisellä nimityksellä ”huumeet”. Niihin kuuluvat LSD, psilosybiini, meskaliini, kannabis, hasis jne. Niiden vaikutuksen alaisena ”aistitaan” värejä, ääniä tai tuoksuja, jotka voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä – mutta joka tapauksessa ilmaisevat tietoisuuden muutosta.

LSD on enimmäkseen Euroopassa käyetty hallusinogeeni. Tietoisuus muuttuu jo pienistä annoksista ja sitä kestää 6 – 12 tuntia.

Lysergidihaopon dietyyliamidi (yksi LSD:n ainesosa) on torajyvän alkaloidi (typen orgaaninen yhdiste), kotelosienien muunnos, joita kasvaa rukiin sairaissa tähkissä. Se muuttaa tietoisuutta ja aiheuttaa vegetatiivisia reaktioita: lämpötilan nousua, sydämen lyöntitiheyden lisääntymistä, pupillien laajenemista ja yleistä heikkouden tunnetta. 2 – 3 tunnin kuluttua tulevat visuaaliset hallusinaatiot, värilliset näyt, kohonnut itsearvostus ja maagiset ajatukset. LSD:n vaikutus on yksilöllistä. Tietoisuuden muutoksia voi ilmaantua jopa viikkojakin käytön lopettamisen jälkeen. Se voi johtaa pitkäaikaisiin psyykksiin muutoksiin sekä kromosomihäiriöihin. Usein vakuutellaan LSD:n vaarattomuutta, mutta näin ei todellisuudessa ole.

Psilosybiinia saadaan tietyistä meksikolaisista sienistä, ja sen vaikutus on samankaltainen kuin meskaliinin, jota on meksikolaisissa kaktuksissa.

Meskaliinin kemiallinen koostumus muistuttaa noradrenaliinia. Sen käytön jälkeen hallusinaatioiden ja skitsofrenian lisäksi ilmaantuvat voimakkaat pelkotilat. Uskonnollisissa seremonioissa käytetään usein erilaisia meskaliiniliuoksia.

Hasista ja marihuanaa valmistetaan intialaisen hampun kukista ja lehdistä, jotka sisältävät tetrahydrokannabinolitekijän. Marihuana on tämän kasvin kuivattuja lehtiä ja kukkia, ja niitä pääasiassa poltetaan piipulla ja itse käärittynä sätkänä. Hasis on saatu erottelemalla hartsirauhasia kasvin ylimmän osan lehdistä. Hallusinogeenisen psykotrooppisen vaikutuksen saa aikaan hampussa oleva tetrahydrokannabinoli.

Sen vaikutus koetaan hyvin yksilöllisesti. Se voi olla rauhoittava, kiihdyttää sydämen lyöntitiheyttä, laskea verenpainetta radikaalisti ja nostaa kipukynnystä. Psyykkiset vaikutukset ovat samankaltaisia kuin muillakin hallusinogeeneillä, mitä ovat rentoutumisen tunne, apatia, subjektiivisten kuvitelmien näkeminen, pelko, rauhattomuus ja ärtyneisyys.

Psykofarmakologisten aineiden käyttö ei ole vaaratonta. Psyykkisen riippuvuuden ja masennuksen lisäksi vastaavat aineet voivat johtaa täydelliseen persoonan muuttumiseen, jopa niin, että hän kadottaa identiteettinsä.

Vaikka psykofarmakologiset valmisteet voivat lääkekäytössä johtaa oikeiden psyykkisten sairauksien oireiden lievenemiseen, ne eivät milloinkaan poista itse sairauden syytä. Ne voivat muuttaa tietoisuutta, mutta missään tapauksessa ne eivät laajenna sitä. Tietoisuuden laajentuminen on ainutlaatuinen prosessi, jonka aikana tietoisuus jatkuvasti laajenee yhä enemmän ja näin ollen tulee yhä tehokkaammaksi. Henkisin harjoituksin tehtävä tietoisuuden laajentaminen on meidän tarkoituksemme, mikä on täysin muuta kuin ylläkuvattu psykofarmakologisin ainein saavutettu, vain väliaikainen tila.

Meille parapsykologeille psykofarmakologiset aineet ovat täysin hyödyttömiä. Niiden käyttö päinvastoin voi tuhota kaikki saavutukset, joihin luentojen harjoitusten avulla on pääsy.

On kuitenkin olemassa aineita, jotka vaikuttavat psyykeen ja elimistöön ja mahdollistavat ja tukevat tietoisuuden laajenemista. Näitä ovat suitsukkeet.

Suitsukkeita, poikkeuksena suurimmasta osasta psykofarmakologisia valmisteita, ei oteta sisään suun kautta, vaan paahtamalla niitä tarkoitukseen varatussa kattilassa, kuten kuvassa 10 on näytetty. Näin vapautuva biologisesti aktiivista ainesta (biokatalysaattoria) hengitetään ilman mukana.

Suitsukkeet

Seremoniallisessa magiassa ja myös uskonnollisissa ja kulttien erilaisissa menoissa on jo ammoisista ajoista lähtien käytetty suitsukkeita. Kuumentamalla kasvin nestettä tai sen osia puuhillillä tai suitsutusastiassa vapautuu pikku hiljaa niissä olevia farmakologisia ja psykoaktiivisia biokatalysaattoreita, jotka sekoittuvat hengitettävään ilmaan. Kun tätä sekoitusta hengitetään, pääsevät biokatalysaattorit vereen pieninä annoksina ja ne kulkeutuvat aivoihin. Siellä ne eivät aiheuta niitä välittömiä vaikutuksia, joita psykofarmakologiset aineet aiheuttavat, sillä annos on niin mitätön. Päinvastoin, suitsukkeet kohottavat herkkyyttä sekä kiihdyttävät aivojen, hermoston, chakrojen sekä nadi- ja meridiaanijärjestelmän toimintaa. Näin ollen niiden avulla on mahdollista saavuttaa korkeampi tietoisuuden taso, jossa - kuten tunnettua - on mahdollista toteuttaa parapsykologisia ilmiöitä. Suitsukkeiden teho perustuu Arndt-Schultzin homeopatian lakeihin, joiden mukaan laimeat ärsykkeet kiihdyttävät elinvoimaa, keskisuuret nopeuttavat sitä, voimakkaat hillitsevät ja erittäin voimakkaat poistavat sitä.

Parapsykologisessa työssä meitä kiinnostavat suitsukkeet jaetaan vaikutuksen mukaan:

-       parapsykologisesti aktiiviset aineet

-       kosmisen energian vastaanottoa tukevat aineet

-       rauhoittavat aineet

Parapsykologisesti aktiivisia suitsukkeita ovat: muratti, kamferi, muskotti, poppeli ja olibaanihartsi.

Näiden aineiden aiheuttaman kohonneen herkkyyden tilassa on erittäin helppo rentoutua täysin sekä siirtyä korkeammalle tietoisuuden tasolle. Näiden aineiden ansiosta paranormaali keskittymiskyky paranee, mikä voidaan todistaa harjoituksella 6.1 "Rentoutuminen ja keskittyminen".

Muratti (Hedera helix), joka kietoutuu puiden ympärille ja seinille, on todettu jo tuhansia vuosia sitten suitsukkeeksi, jolla voi saavuttaa transsin ja korkeamman tietoisuuden tilan sekä helpottaa selvänäköisyyden prosessia.

Pääasiallisia muratin lehtien biokatalysaattoreita ovat erilaiset saponiinit: koska ne aktivoivat limakalvoja, helpottaa muratin lehtien suitsuttaminen myös vapaan kosmisen energian vastaanottoa.

Kamferia (Camphora) saadaan tislaamalla kamferipuusta tai synteettisesti tärpättiöljystä. Se on jo kauan tunnettu erityisesti tietoisuutta keskittävänä suitsukkeena.

Kamferissa oleva eteerinen öljy nostaa kykyä vastaanottaa vapaata kosmista energiaa, joten tätä suitsukeainetta voi suositella käytettäväksi vastaavien harjoitusten aikana.

Muskottipähkinä (Myristica frangang) on muskottipuun hedelmä, joka kasvaa Itä-Intiassa ja sitä käytetään paljon mausteena. Vähemmän tunnettuja ovat sen psyykkiset vaikutukset, jotka syntyvät ennen kaikkea psykoaktiivisten ainesosien ansiosta. Näitä on pähkinässä eteerisenä öljynä n. 5 – 15 % sen painosta. 10 g muskottipähkinän jauhetta sisältää 105 mg myristiiniä, 35 mg elemiciniä, 20 mg safrolia, pieninä annoksina muita aromaattisia eteerisiä aineita sekä vähän terpeenivetykarbonaattia, joka aiheuttaa biologisia ärsykkeitä. Kaikki nämä yhdisteet ovat tietyssä mielessä meskaliinin sukulaisia. Suitsutettaessa muskottipähkinää kasvaa herkkyys, joka stimuloi tietoisuuden keskittymistä, ja selvänäköinen vastaanottokyky kehittyy.

Teiden, jokien ja purojen varsilla kasvavien poppelien (Populus nigra) lehdet vaikuttavat herkistävästi ja selvänäkökykyä parantavasti.

Olibaanihartsi (Olibanum) koostuu monien puulajien pihkasta. Korkeassa lämpötilassa pihka hajoaa ja vapauttaa biokatalysaattoreita, jotka aiheuttavat molempien hermojärjestelmien herkistymistä ja helpottavat tietoisuuden laajentamista. Tämän ovat todenneet jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset, jotka käyttivät olibaanihartsia uhrisuitsutuksissa temppeleissään. Roomalaiset ja kreikkalaiset kirkot, kuten kaikkien kulttien maagit ja taikuritkin, käyttivät ja käyttävät olibaanihartsia menoissaan ja vihkimyksissään.

Selvänäköä tukevia suitsukkeita ovat aloe, arnica, muratti, muskottipähkinä, poppeli ja olibaanihartsi. Ne ennen kaikkea aktivoivat sydän- ja otsachakroja (molemmat ovat tärkeitä selvänäköisyyden kannalta) sekä herkistävät aivokuoren näkökeskusta. Suitsukkeita, jotka edistävät selvänäkökykyä, voidaan siis käyttää silloin pieninä annoksina, jos halutaan tehdä selvänäkö- ja mielikuvitusharjoituksia.

Aloe (Aloe vera) on kuivattua ja hienonnettua aloe-kasvin mehusta tehtyä jauhetta. Kasvia kasvaa Etelä-Euroopassa ja Afrikassa.

Egyptissä ja idässä on jo kauan ollut tapana ripustaa kuivattua aloeta talon oven päälle demonien ja pahojen henkien häätämiseksi sekä asukkaiden pitkän iän takaamiseksi. Fytoterapiassa käytetään kuivattua aloen mehua stimuloimaan verenkierron hermojärjestelmää, mikä onnistuu aloen sisältämien biokatalysaattorien aloiinin ja emodiinin avulla. Tulemme käyttämään niitä suitsukkeena ylempien chakrojen herättämiseksi ja näkökeskuksen aktivoimiseksi.

Arnica (Arnica montana) kasvaa tulvaniityillä, vuorten rinteillä, ylängöillä ja nummilla. Sen kukista valmistetaan liuos, jonka biokatalysaattorit – arnica lavon, parkkiaine ja eteerinen öljy – helpottavat sydän ja otsachakrojen herättämistä ja auttavat eideettisten kuvien luomisessa.

On suitsukkeita, jotka nenän limakalvoja ärsyttämällä helpottavat kosmisen energian vastaanottoa: aloe, muratti, pihlajan siemenet, selja, kamferi, santelipuu ja orvokin juuret. Kun nämä sekoitetaan selvänäköä kiihdyttävien suitsukkeiden kanssa, helpotetaan selvänäkökuvien vastaanottoa, selvänäköisyyden edellytyksenähän on moduloidun kosmisen energian vastaanottaminen (tai eideettisten kuvien luominen), kuten tämän voi todentaa harjoituksella 6.2 "Selvänäköisyys 1" sekä 6.3 "Kuvittelu".

Pihlaja (Sorbus Aucuparia), joka on levinnyt varsinkin teiden varsille, kasvattaa oranssinpunaiset hedelmät, jotka tunnetaan nimellä ”linnunmarjat” ja sisältävät sellaisia biokatalysaattoreita, kuten lesitiiniä, sorbiinihappoa, omenahappoa ja parkkiainetta. Pihlajan marjat kuivattuna ja jauhettuna tai haudutettuna helpottavat kosmisen energian vastaanottamista.

Mustaseljan (Sambucus nigra) lehdet sisältävät eteeristä öljyä, jota vapautuu suitsutettaessa lehtiä ja se pääsee elimistöön sisään hengitetyn ilman joukossa, ärsyttäen näin nenän limakalvoja ja helpottaen kosmisen energian vastaanottoa. Seljan lehtien vaikutus on tunnettu magiassa jo vuosituhansia, mistä tiedetään kansanlaulujen ja –tarujen kautta.

Intiassa kasvava, valtava santelipuu (Santalum album), jolla on punainen puuaines ja maanvärinen kaarna, sisältää suuret määrät santalolia – ainesta, jolla on miellyttävä tuoksu ja joka toimii limakalvoja rentouttavasti. Suitsutettaessa se vaikuttaa positiivisesti kosmisen energian vastaanottamiseen.

Orvokin juuret (Viola odorata) sisältävät eteeristä öljyä ja tutkitusti voimistaa kosmisen energian vastaanottoa. Rauhoittavia suitsukkeita käytetään enimmäkseen yhdessä muiden ryhmien suitsukeaineiden kanssa, jos se auttaa saavuttamaan harjoitusten päämäärän. Lisäksi suitsukkeena voidaan käyttää arnicaa, laventelia, mirhamia ja pietaryrttiä silloin, kun on vaikea rauhoittua tai rentoutua riittävästi ennen harjoitusta.

Laventeliöljyä saadaan laventelin (Ollum lavendula) terälehdistä. Laventelia kasvaa lähinnä Välimeren maissa. Laventeliöljy sisältää eteerisiä öljyjä, joilla on särkyä ja kouristuksia vähentävä sekä rauhoittava vaikutus.

Mirha (Commiphora abfyssinica) on puu tai pensas, joka kasvaa koillis-Afrikassa ja siinä on tuoksuvat kukat ja jyvän kokoiset hedelmät. Afrodite, kreikkalainen rakkauden jumala, käytti erittäin mielellään mirhaa suitsukkeena maagisten kulttimenojen aikana. Kasvin vihreistä osista tehtävä haudeliuos tuottaa suitsutuksen aikana rauhoittavan vaikutuksen sekä hermo- ja verenkiertojärjestelmässä että limakalvoissa, minkä ansiosta mirhaa käytetään suitsukkeena, joka heikosti auttaa kosmisen energian vastaanotossa.

Pietaryrttiä (Tanacetum vulgare) kasvaa kuin rikkaruohoa teiden ja rautateiden varsilla, kaatopaikoilla ja metsän reunoilla, ja sitä tavataan koko Keski-Euroopassa. Se sisältää eteerisiä öljyjä ja kitkerää ainesta, se vaikuttaa rauhoittavasti hermojärjestelmään ja verenkiertoon.

Kaikkia tässä kuvattuja suitsukkeita ei välttämättä käytetä harjoitusten menestyksekkääseen täyttämiseen, mutta niiden käyttö kuitenkin helpottaa paranormaalia henkistä kehitysprosessia, kun muistetaan seuraavat perussäännöt:

1. Suitsukkeiden annostus on oltava juuri se, mitä harjoituksessa neuvotaan. Omissa kokeiluissa ei saa käyttää enempää kuin 10 tippaa ainesta. Sitä pitää ottaa veitsen kärjellä tai niin paljon kuin tarvitsee.
2. Harjoitustila on tuuletettava kunnolla jokaisen suitsukeistunnon jälkeen, ja on hengitettävä syvään 5 minuuttia avoimen ikkunan luona.

Näitä aineita voi käyttää myös vaikka ohjeissa ei niitä mainita (voi itse määritellä, onko tällainen tuki tarpeen), mutta on kuitenkin lopetettava suitsukkeiden käyttö viimeistään puolen vuoden kuluttua aloittamisesta.

Symbolit

Muinaiset kreikkalaiset käyttivät rikotun kaakelilaatan säpäleitä, kun ihmiset kyselivät sukulaisistaan ja ystävistään. Jos laatan murtumakohdat sopivat yhteen, kutsuttiin sitä symboliksi. Tästä sanasta, joka tarkoitti ”sekainen kasa”, muodostui käsite ”symboli” tarkoittamaan ajatusmallia tai ajatusmerkkiä.

Kokonaisuudessaan sana ”symboli” on jonkin ajatuksen tai idean kuvallinen ilmaus. Tosin rituaalimagiassa sellaiset symbolit, kuten heksagrammi (kuusihaarainen tähti), pentagrammi (viisihaarainen tähti) tai hieroglyfit, ilmaisevat kosmisia voimia tai luonnonhenkien voimia, jotka voidaan kutsua esiin symbolien ja ”manausten” avulla. Uskonnossa on tunnettuja symboleja: risti, ehtoollispikari ja monet muut erilaiset reliikit.

Monet symbolit vaikuttavat ihmisiin emotionaalisesti – esim. kolmannen valtakunnan svastika (auringon symboli muinaisgermaanisilla heimoilla) – tai ajatellaan, että piirtämällä maagisen symbolin voi kutsua kosmisia voimia, henkiä tai demoneja. Tämä on tuomittu epäonnistumaan, sillä symbolit itsessään ovat samalla tavalla merkityksettömiä paranormaalissa toiminnassa kuin kristallipallo selvänäköisyydessä. Ne toimivat ennemminkin jo aiemmin tapahtuneen henkisen ohjelmoinnin herättäjänä.

Luennolla 11, jossa puhutaan itsehypnoosista, huomaamme, että symbolit voivat auttaa milloin vain saavuttamaan halutun tietoisuuden tason ja ottamaan vastaan maailmankaikkeuden energiaa. Jos toistetaan usein yhtä ja samaa meditatiivista ajatusketjua, osallistuvien hermojen tuhoutumisen kynnys laskee. Tällöin muodostuu ajatusjälkiä, jotka alkavat toimia salamannopeasti jonkin symbolin näkemisestä milloin vain, mihin ennen tarvittiin kokonainen ajatusketju.

Tähtikello

Maaliskuussa 1951 amerikkalainen elektroniikkaan ja radioihin erikoistunut tiedemies John H. Nelson kirjoitti elektroniikkalehdessä ”RCA – Radio corporation of America” sensaatiomaisen artikkelin radion aaltojen vastaanottamiseen vaikuttaviin tekijöihin liittyvien tutkimustensa tuloksista. Tutkimuksen tulokset varmasti järisyttivät koulutieteen näkemyksiä ihmisistä ja maailmankaikkeudesta, sillä tulokset vahvistivat sen, mihin astrologia perustuu: että planeetat voivat vaikuttaa ihmisten elämään ja tekevätkin niin. Nelson sai sysäyksen aiheeseen, kun jotkut RCA:n tutkijat huomasivat keskinäisen yhteyden lyhytaaltoisen lähetyksen ongelmien tai helppouden ja sisimmäisten planeettojen muuttuvan sijainnin välillä. RCA halusi tietää tarkasti, oliko tämä yhteys vain sattumaa vai vielä tuntemattoman kosmisen vaikutuksen tulosta. Ensimmäinen askel vastausten etsimisessä oli tutkia ilmiön tilastollista tiheyttä. RCA pyysi eri astronomeja selvittämään asiaa, mutta kaikki kieltäytyivät. Heidän käsitystensä mukaan ajatus, että planeettojen sijainnit voisivat vaikuttaa radioaaltoihin, oli niin naurettava, etteivät ajatelleet tämän aiheen olevan huomion arvoinen. RCA ei kuitenkaan halunnut jättää asiaa sikseen, vaan määräsi Nelsonin, kokeneen elektroniikka- ja radioinsinöörin, tutkimaan asiaa.  Kun Nelson teki listaa 20-luvulta lähtien tehdyistä radiohäiriöilmoituksista, huomasi hän sensaatiomaisia asioita. Hän selvitti, että magneettimyrskyt – kaikkien radiohäiriöiden syy – ilmaantuvat juuri silloin, kun kaksi tai useampi planeettaa maasta katsottuna sijaitsivat erittäin lähellä toisiaan ja loittonivat suhteessa toisiinsa suorassa kulmassa tai 180 asteen kulmassa. Tuollaiset sijainnit näyttivät estävän radioaaltojen vastaanottoa.

Koulutieteen edustajat hämmästyivät tästä suuresti, toisin kuin astrologit, jotka ovat tienneet jo aikojen alusta lähtien tällaisten sijaintien eli ”konfiguraatioiden” olevan epäsuotuisat.

Yhtymää (astrologinen termi: planeetat sijaitsevat lähellä toisiaan samalla puolella aurinkoa) pidetään neutraalina. Se, onko se positiivinen vai negatiivinen, riippuu muutamasta muusta modifoivasta tekijästä. Jos planeetat sijaitsevat neliössä (suorassa kulmassa toisiinsa nähden), aistitaan se jonain raskaana ja epäharmonisena.

Näin käy myös silloin, kun planeetat sijaitsevat oppositiossa (180 astetta auringon molemmin puolin).

Myös Nelsonin seuraavat havainnot voitiin liittää siihen, mitä perinteisesti on uskottu. Hän totesi, että magneettiset häiriöt eivät vaikuta huomattavasti ja lyhytaaltoisten radioaaltojen vastaanotto oli hyvä, jos kaksi tai useampi planeetta sijaitsi 120 asteen kulmassa (kolmio) toisiinsa nähden. Eli kuten ne konfiguraatiot, joita astrologiassa pidetään harmonisina, helppoina ja myönteisinä.

Lisäksi Nelson havaitsi, että myös 150 asteen ja 135 asteen konfiguraatiot vaikuttavat positiivisesti radioaaltojen vastaanottoon. Tämä löytö on erityisen kiinnostava, sillä muinaiset astrologit eivät käyttäneet näitä konfiguraatioita, mutta nykyastrologit käyttävät.

Tieteellinen teoria voidaan vahvistaa vain, kun sen avulla pystytään ennustamaan tulevia tapahtumia. On täysin mahdollista, että on käynyt niin, että Nelsonin havaitsemat yhteydet planeettojen sijaintien ja radioaaltojen vastaanoton välillä ilmaantuivat sattumalta. Eli pystyikö Nelson käyttämään havaintojaan tulevien magneettihäiriöiden ennustamiseen? Hän yritti ja ennustukset osuivat oikeaan 80 %:sti. Hän täydensi menetelmäänsä ottamalla huomioon jokaisen planeetan erityispiirteet, jolloin ennustustarkkuus nousi 93 %:iin. Näin Nelson näytti jälleen toteen tieteellisten todisteiden voiman osoittaen, että planeetat voivat vaikuttaa elämään Maassa.

Planeettojen positiiviset tai negatiiviset asemat vaikuttavat erityisen voimakkaasti energiakehoomme ja sen kautta kaikkeen paranormaaliin vaikuttamiseen. Tämä ei ole juurikaan hämmästyttävää.

Luennolta 5 (Keskittymisen kohteet) on jo tullut tutuksi, että kaikki epäorgaaniset kappaleet lähettävät moduloimatonta kosmoenergeettistä säteilyä. Sillä se, sähkömagneettisen säteilyn tavoin, on energiaspektrin säteilyä, joka häiritsee huomattavasti radioyhteyksiä (luento 4: Väri on energiaa). Eli negatiiviset tai positiiviset planeettojen konfiguraatiot vaikuttavat enemmän tai vähemmän molempien kehojemme kosmoenergeettiseen säteilyyn ja selvänäön mahdollisuuksiin sekä telepaattisten ja telekineettisten impulssien lähettämiseen.

Myös varvun ja heilurin käytössä planeettojen negatiiviset konfiguraatiot vaikuttavat. Jos siis joskus vapaan maailmankaikkeuden energian vastaanottaminen, paranormaalit toiminnat tai henkiset harjoitukset eivät onnistu, todennäköisesti syynä on sen hetkinen planeettojen negatiivinen sijainti. Jotta voisi määritellä nämä paranormaalille toiminnalle epäsuotuisat hetket tai toisin päin, erittäin suotuisat planeettojen asemat, on osattava astrologian perusteet, joita opettelemme luennoilla 8 ja 9. Seuraavana aiheena kuitenkin, luennolla 7, on molempien kehojen harmonisoinnin aloittaminen.

Katso harjoitukset

Sivun alkuun